Nykymaailmassa lääkärit määräävät röntgenkuvat diagnosoimaan kaikenlaisia ongelmia: murtunut luu, keuhkokuume, sydämen vajaatoiminta ja paljon, paljon lisää. Mammografia, rintasyövän tavanomainen seulontamenetelmä, käyttää röntgensäteitä. Tuskin ajattelemme sitä, se on niin läsnä kaikkialla. Mutta ei niin kauan sitten, murtunutta luuta, kasvainta tai nieltyä esinettä ei löytynyt leikkaamatta henkilöä auki.
Wilhelm Roentgen, fysiikan professori Wurzburgista Baijerista, löysi röntgensäteet 1895 – vahingossa – samalla kun testattiin, voivatko katodisäteet kulkeutua lasin läpi. Hänen katodiputkensa oli peitetty raskaalla mustalla paperilla, joten hän oli yllättynyt, kun hehkuva vihreä valo kuitenkin pakeni ja heijastui läheiselle loisteputkelle. Kokeilemalla hän huomasi, että salaperäinen valo kulkisi useimpien aineiden läpi, mutta jättäisi kiinteiden esineiden varjot. Koska hän ei tiennyt mitä säteet olivat, hän kutsui heitä X eli tuntemattomiksi säteiksi. alla näkyvä. Uutiset hänen löytöstään levisivät maailmanlaajuisesti, ja vuoden kuluessa lääkärit Euroopassa ja Yhdysvalloissa käyttivät röntgensäteitä aseiden, luumurtumien, munuaiskivien ja nieltyjen esineiden löytämiseen. Kunnianosoitukset hänen työstään – mukaan lukien ensimmäinen fysiikan Nobel-palkinto vuonna 1901. Tutkijat, mukaan lukien Thomas Edison, Nikola Tesla ja William J.Morton, olivat muutamia varhaisia epäilyksiä, joista kukin ilmoitti loukkaantumisista, jotka heidän mielestään johtuivat röntgenkokeista. Mutta kaiken kaikkiaan röntgensäteiden varhainen käyttö oli laajaa ja rajoittamatonta, jopa siinä määrin, että 1930- ja 1940-luvuilla kenkäkaupat tarjosivat ilmaisia röntgensäteitä, jotta asiakkaat näkivät luut jaloissaan.
Meillä on nyt paljon parempi käsitys röntgensäteilyyn liittyvistä riskeistä ja olemme kehittäneet protokollia minimoimaan tarpeettoman altistumisen. Ja vaikka röntgenkuvat ovat edelleen nykyaikaisen lääketieteen kulmakivi, niiden löytö avasi tien kehittää nykypäivän laajaa kuvantamistekniikkaa, mukaan lukien magneettikuvaus (MRI), tietokonetomografia (CT), ultraääni, kaikukardiografia ja monet muut – – joista osa välttää säteilyn käyttöä kokonaan. Ei huono perintö vahingossa tapahtuvalle löydökselle.