aistikielen määritelmä
Aistikieli on sana (t), jota käytetään henkisten kuvien esittämiseen ja tarina tai runo. Kuvantaminen on kirjallinen laite, joka vetoaa lukijan aisteihin, aistikieli on kirjoitustyyli ja miten kirjoittajat käyttävät sanoja luodessaan kuvia lukijoille. Kirjoittajat esittävät tunteitaan, ajatuksiaan ja ideoitaan tavalla, joka houkuttelee lukijan mielikuvitusta. Vaikka se lisätään usein lukijan mielikuvituksen parantamiseen, sillä on tärkeä rooli tarinan edistämisessä tai runon parantamisessa.
Kirjaimellisesti aistien kieli on lause kahdesta sanasta; aistien ja kielen. Se tarkoittaa kielen käyttämistä sellaisten mielikuvien luomiseen, jotka vetoavat näön, kuulon, hajun, makuun ja kosketukseen.
Esimerkkejä aistikielestä kirjallisuudesta
Esimerkki 1
Tiedän, miksi Maya Angeloun laulavat häkissä olleet linnut
”Mutta lintu, joka putoaa alas kapeaan häkkiinsä
Voi harvoin nähdä raivonsa läpi – siipensä on leikattu ja jalat sidottu
Joten hän avaa kurkunsa laulamaan.Häkissä oleva lintu laulaa
Pelottavalla trillillä – Tuntemattomista asioista – Mutta kaipasi silti | Ja hänen sävelensä kuuluu
Kaukaisella kukkulalla
Häkissä olevan linnun puolesta – Laulaa vapautta. ”
Runo kertoo amerikkalaisessa yhteiskunnassa vallitsevasta rodullisesta erottelusta ja sosiaalisesta syrjinnästä mustia ihmisiä vastaan. Hän on ilmaisten lintujen metaforan avulla esittänyt vapauden ideoita , vapaus ja oikeudenmukaisuus. Koska aistien kieli koskee viittä aistia, tämä runo on täynnä erilaisia kuvia. maagit, esimerkiksi ”vapaa lintu” ja ”tuulen takana” vetoavat näkö- ja tuntotilaan. Vastaavasti kuvat, kuten ”oranssit auringon säteet” ja ”kurkku laulamaan”, vetoavat näkö- ja kuulotajuun.
Esimerkki 2
Kubla Khan, kirjoittanut Samuel Taylor Coleridge
”Neiti, jolla on dimcimer
Näyssä, jonka näin kerran:
Se oli abessinilainen piika
Ja hänen dimcimerillään hän soitti,
lauloi Abora-vuoren.
Voinko herätä itsessäni
Hänen sinfoniansa ja laulunsa,
niin syvälle iloksi, että minun pitäisi voittaa minut,
Se kovalla ja pitkällä musiikilla,
Rakennan tuon kupolin ilmassa,
Se aurinkoinen kupoli! jääluolat!
Kaikkien, jotka kuulivat, pitäisi nähdä ne siellä,
Ja kaikkien tulisi huutaa: Varokaa! Varokaa!
Hänen vilkkuvat silmänsä, kelluvat hiuksensa!
Kutoa ympyrä hänen ympärilleen kolmesti,
Ja sulje silmäsi pyhällä pelolla
Sillä hän on hunajakastetta ruokkinut,
ja juonut paratiisin maitoa. ”
Kubla Khanissa runoilija on taiteellisesti vanginnut houkuttelevan kauneuden o f ylellisestä palatsista, josta hän on lukenut. Hän on taidokkaasti maalannut vilkkaan ja täydellisen kuvan palatsista, Xanadu. Aistikielen avulla Coleridge on kuitenkin lisännyt tämän majesteettisen palatsin kauneutta ja loistoa. Tämä runo on täynnä klassisia sanoja ja eläviä kuvia, kuten ”suitsukkeita kantava puu” vetoaa hajuaistiin. ”Ilotuomion varjo”, joka ”kellui puolivälissä aalloilla” saa lukijan visualisoimaan lumoavan kohtauksen . Myös tyttö, jolla on hämärä, joka soittaa hänen kappalettaan ”äänekäs ja pitkä”, vetoaa kuulon tunteeseen.
Esimerkki 3
Jorge Luis Borgesin kirjasto Babelista
”Universumi (jota muut kutsuvat kirjastoksi) koostuu määrittelemättömästä, ehkä äärettömästä määrästä kuusikulmaisia gallerioita. Jokaisen gallerian keskellä on tuuletusakseli, rajoitettu matalalla kaiteella. Mistä tahansa kuusikulmiosta voi nähdä loputtomasti kerrokset ylä- ja alapuolella peräkkäin.Gallerioiden järjestely on aina sama: Kaksikymmentä kirjahyllyä, viisi kummallekin puolelle, viivat neljä kuusikulmion kuudesta sivusta; kirjahyllyjen korkeus lattiasta kattoon on tuskin suurempi kuin normaalin kirjastonhoitajan korkeus. Yksi kuusikulmion vapaista sivuista avautuu kapealle eteiselle, joka puolestaan avautuu toiselle gallerialle, joka on identtinen ensimmäisen identtisen kanssa. ”
Luis Borges on esitti kauniisti maailmankaikkeuden metaforisen kopion tässä erinomaisessa kirjallisuudessa. Hänen kirjastonsa eroaa kirjastoista, joita ihmiset kohtaavat maailmassa. Lukija voi löytää miljoonia kirjoja riippumatta siitä, ovatko ne valmiit vai eivät. Toisaalta jotkut otteet ovat järkeviä, kun taas toisaalta se sisältää täysin järjettömiä tekstejä. Aistikielen käyttö on kuitenkin lisännyt enemmän tämän loputtoman kirjaston runsasta kuvausta. Esimerkiksi ”kerrokset ylä- ja alapuolella yksi toisensa jälkeen”, ”Kaksikymmentä kirjahyllyä” ja ”puolestaan avautuvat toiseen galleriaan” ovat voimakkaita kuvia, jotka liittyvät näköhavainnoon.
Esimerkki 4
Macbeth, kirjoittanut William Shakespeare, Act-I, Scene-I, Rivit 1-13
Ensimmäinen noita: Milloin me kolme tapaamme uudelleen
ukkosen, salaman tai sateen aikana?
Toinen noita: Kun hurja paukku on valmis,
Milloin taistelu häviää ja voittaa.
Kolmas noita: Se tulee olemaan ennen auringonlaskua.
Ensimmäinen noita: Missä paikka on?
Toinen noita: Lumella.
Kolmas noita: Tapaamassa Macbethia.
Ensimmäinen noita: Tulen, grimalkin!
Toinen noita: Paddock kutsuu.
Kolmas noita: Anon!
KAIKKI Reilut ovat virheellisiä, ja virheet ovat oikeudenmukaisia:
Vie hiiri sumun ja saastaisen ilman läpi.
Tämä on näytelmän alkukohtaus, Macbeth, jossa kolme noitaa ilmestyy keskustelemaan seuraavasta kohtaamispaikasta. He päättävät tavata Macbethin avoimessa paikassa, jossa on tapahtunut useita taisteluita. Shakespeare on käyttänyt kuvien kaskadia tämän dramaattisen kohtauksen asettamiseen. Esimerkiksi ”ukkosta” käytetään saamaan lukijat mieleen auditiivisen mielen ja sanat, kuten ”keventäminen” ja ”ennen auringon laskua” vetoavat näkemiseen.
Sensory Kielen merkitys ja toiminta
Aistikielellä käytetään idean tai ajatuksen graafista esitystä. Se tarjoaa lukijoille mahdollisuuden imeytyä tekstiin ja kokea, kun hahmo tai toimintosarja kuvataan käyttämällä Aistikieli. Aistien yksityiskohtien käyttö auttaa myös kirjoittajia luonnostelemaan elävän kokemuksen yleisölle.