Venäjän ja Suomen sota, jota kutsutaan myös talvisodaksi (30. marraskuuta 1939 – 12. maaliskuuta 1940), Neuvostoliiton käymä sota Suomea vastaan toisen maailmansodan alussa Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen (23. elokuuta 1939) tekemisen jälkeen.
1920-luvulla Suomen hallitus varoen Neuvostoliiton aiheuttamasta uhasta, jatkoi puolustusliittoa Viron, Latvian ja Puolan kanssa. Ponnistus kuitenkin romahti, kun Suomen parlamentti päätti olla ratifioimatta sopimusta. Suomen ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus vuodelta 1932 suunnattiin samalle huolenaiheelle, mutta se ei tukahduttanut suomalaisia Neuvostoliiton ekspansionismin pelkoja. Saksan ja Neuvostoliiton vuonna 1939 tapahtuneen Puolan hyökkäyksen, tappion ja jakamisen jälkeen Neuvostoliitto yritti työntää Suomen rajaansa Karjalan kannakselle länteen yrittäen suojata Leningradin (Pietari) turvallisuutta mahdollisilta saksalaisilta hyökkäys. Tätä varten Neuvostoliitto pyrki myös saamaan hallintaansa useita Suomen saaria Suomenlahdella ja saamaan 30 vuoden vuokrasopimuksen Hangon merivoimien tukikohdalle. Neuvostoliiton ehdotukset näihin yritysostoihin sisälsivät tarjouksen vaihtaa Neuvostoliiton maata. Kun Suomi kieltäytyi, Neuvostoliitto aloitti hyökkäyksen 30. marraskuuta 1939 aloittaen Venäjän ja Suomen sodan.
Neuvostoliiton joukot, yhteensä noin miljoona miestä, hyökkäsivät Suomeen useilla rintamilla. Voimakkaasti ylittäneet suomalaiset tekivät taitava ja tehokas puolustus, ja puna-armeija edistyi vain vähän. Helmikuussa 1940 Neuvostoliitto käytti kuitenkin massiivisia tykistöpommituksia Mannerheimin linjan (Karjalan kannaksen yli ulottuvan suomalaisen eteläisen puolustuksen esteen) rikkomiseksi, minkä jälkeen he virtaavat pohjoiseen kannaksen yli Suomen Viipurin kaupunkiin (Viipuri). Uupuneet suomalaiset eivät päässeet turvaan Britannian ja Ranskan avusta 12. maaliskuuta 1940 Neuvostoliiton ehdoin rauhaan (Moskovan sopimus) ja sopivat Länsi-Karjalan aseista ja Neuvostoliiton laivastokannan rakentamisesta Hankon niemimaalle.
”Jatkosota”. 19. syyskuuta 1944 allekirjoitetulla aselepolla päädyttiin tosiasiallisesti siihen, että Neuvostoliiton ja Suomen välinen konflikti riippui Moskovan sopimuksen Suomen tunnustamisesta ja saksalaisten joukkojen (jotka kieltäytyivät lähtemästä) evakuoinnista. Konflikti tuli rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Pariisissa 10. helmikuuta 1947.