1960-luvulla Neuvostoliitto toteutti suuren vesisuuntausprojektin Kazakstanin, Uzbekistanin ja Turkmenistanin kuivilla tasangoilla. Alueen kahta suurta jokea, joita lumen sulaminen ja kaukaisten vuorten sateet ruokkivat, käytettiin muuttamaan aavikko maatiloiksi puuvillaa ja muita satoja varten. Ennen projektia Syr Darya- ja Amu Darya -joet virtaavat alas vuorilta, leikkaavat luoteeseen Kyzylkumin aavikon läpi ja yhdistyivät lopulta altaan alimpaan osaan. Heidän tekemänsä järvi, Aralin meri, oli aikoinaan maailman neljänneksi suurin.
Vaikka kastelu sai aavikon kukkimaan, se tuhosi Aralin meren. Tämä kuvasarja NASA: n Terra-satelliitin kohtalaisen tarkkuuden kuvantamisspektroradiometristä (MODIS) dokumentoi muutokset. Sarjan alussa vuonna 2000 järvi oli jo murto-osa sen 1960 laajuudesta (keltainen viiva). Pohjois-Aralin meri (joskus kutsutaan pieneksi Aral-mereksi) oli eronnut eteläisestä (suuresta) Aral-merestä.
Etelä-Aralin meri oli hajonnut itä- ja läntiseksi lohkoiksi, jotka pysyivät tiukasti toisiinsa yhteydessä. Vuoteen 2001 mennessä eteläinen yhteys oli katkennut, ja matalampi itäosa vetäytyi nopeasti seuraavien vuosien aikana. Erityisen suuria vetäytymisiä Etelä-Aralin meren itäosassa näyttää olevan tapahtunut vuosina 2005-2009, jolloin kuivuus oli rajallista ja lopetti sitten Amu Darjan virtauksen. Vedenkorkeudet vaihtelivat sitten vuosittain vuosina 2009–2018 vuorotellen kuivina ja märinä vuosina. Vuonna 2014 Etelä-Aralin meren itäinen lohko katosi kokonaan. Kesän 2018 vedenkorkeudet eivät olleet niin alhaiset kuin olisivat voineet olla kevään kausiluonteisen lumisateen jälkeen.
Kun Aralin meri on kuivunut, kalastus ja niistä riippuvaiset yhteisöt romahtivat. Yhä suolaisempi vesi pilaantui lannoitteilla ja torjunta-aineilla. Maatalouden kemikaaleilla saastuneesta järvestä puhaltavasta pölystä tuli kansanterveydellinen vaara. Suolainen pöly puhalsi järvenpohjalta ja laskeutui pelloille heikentäen maaperää. Viljelyalueet oli huuhdeltava suuremmilla vesimäärillä. Tällaisen suuren vesimuodostuman maltillisen vaikutuksen menetys teki talvet kylmemmäksi ja kesät kuumemmaksi ja kuivemmaksi.
Viimeisenä ojana pyrkiessään säästämään osaa järvestä Kazakstan rakensi paton pohjoisen ja pohjoisen väliin. Aralinmeren eteläosissa. Vuonna 2005 valmistunut Kok-Aralin pato ja pato erottavat nämä kaksi vesimuodostumaa ja estävät virtauksen Pohjois-Aralista Etelä-Aralin alemmalle korkeudelle. Pato on johtanut Pohjois-Aralin kalastuksen elpymiseen, vaikka sen virtaus Etelä-Araliin on rajallinen. Vuosien 2005 ja 2006 välillä Pohjois-Aralin vedenpinta nousi merkittävästi ja hyvin pieniä nousuja on nähtävissä koko loppuajan. Veden värierot johtuvat sedimenttien ja veden syvyyden muutoksista.
-
Linkit
- Aralin meri, ennen kuin purot kuivuvat
- Kutistuva Aralin meri
- Uudestisyntymissaari liittyy mantereeseen
- Pölymyrsky, Aralin meri
- Aralinmeren tuulenpitävät rannat
- Aralin meri: 1989 ja 2003
- Aralin meren yllä epätavalliset aallopilvet