Sodan joukkovelkakirjat

Mikä on sotalaina?

Sotilaina on valtion liikkeeseen laskema velkapaperi sotatoimien rahoittamiseksi sodan tai konfliktien aikana. Koska sotalainojen tuottoprosentti oli markkinakorkoa alhaisempi, sijoitus saavutettiin houkuttelemalla isänmaallisia kansalaisia lainaan valtion rahaa.

Ymmärrys sota-joukkolainoista

Sota-joukkolaina on valtion liikkeeseen laskema velkainstrumentti lainaa rahaa puolustusaloitteiden ja sotilaallisten ponnistelujen rahoittamiseksi sodan aikana. Sotalaina on lähinnä laina hallitukselle. Yhdysvalloissa sodan joukkolainojen myyntiä valvoi sodan rahoituskomitea. Sotavelkakirjat tunnettiin alun perin puolustusjoukkolainina, ja ne laskettiin ensimmäisen kerran käyttöön Liberty Bonds -lainana vuonna 1917 rahoittamaan Yhdysvaltojen hallituksen osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan. Hallitus keräsi näiden joukkovelkakirjojen myynnillä 21,5 miljardia dollaria sotatoimiinsa.

Japanin hyökkäyksen jälkeen Pearl Harbouriin 7. joulukuuta 1941 Yhdysvallat aloitti toisen maailmansodan, ja puolustusobligaatioille annettiin uudet nimitykset. Yli 80 miljoonaa amerikkalaista osti sotalainaa ja toi yli 180 miljardia dollaria tuloja. Joukkovelkakirjoja myytiin 50-75% nimellisarvostaan ja niiden nimellisarvo vaihteli 10-1000 dollaria niiden liikkeeseenlaskuvuodesta riippuen. Lainat myytiin nimellisarvonsa alapuolella – sijoittajat maksoivat alun perin nimellisarvoa vähemmän ja nimellisarvo maksettiin eräpäivänä. Toisin sanoen, joukkolainoja pidettiin nollakuponkilainoina, koska ne eivät maksaneet korkomaksuja koko vuoden ajan tai kuponkimaksuja. Sijoittajat ansaitsivat sen sijaan eron kauppahinnan ja joukkovelkakirjalainan nimellisarvon välillä eräpäivänä.

Sotilainat olivat vauvanvelkakirjoja, mikä tarkoitti, että niiden nimellisarvo eli nimellisarvo oli pienempi kuin tavallisten joukkovelkakirjojen. Tämä teki niistä edullisempia yksityissijoittajille. Toinen joukkovelkakirjojen piirre oli, että ne olivat siirtämättömiä – vain joukkovelkakirjojen ostaja voi lunastaa joukkovelkakirjat tulevaisuudessa. Sotavelkakirjalainojen maturiteetti oli alun perin 10 vuotta, mikä tuotti 2,9%. Kongressi pidensi ansaittavaa korkoa siten, että vuosina 1941–1965 myydyt joukkovelkakirjat kertyivät korot 40 vuodeksi. Vuoden 1965 jälkeen liikkeeseen lasketuista joukkovelkakirjoista kertyi korkoa 20 vuodeksi. Toisen maailmansodan päätyttyä sotalainat tunnettiin E-sarjan joukkovelkakirjoina. Yhdysvaltain hallitus jatkoi E-sarjan joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskua vuoteen 1980, jolloin EE-sarjan joukkovelkakirjat korvattiin. / p>

Sotavelkakirjojen historia

Yhdysvaltojen hallituksen lisäksi muut joukkovelkakirjat laskivat liikkeeseen, mukaan lukien Kanada, Saksa, Iso-Britannia ja Itävalta-Unkari.

Yhdysvalloissa War Advertising Council edisti joukkovelkakirjalainojen vapaaehtoista noudattamista. Sotavelkakirjojen ostamisen motiivit sisältyivät isänmaallisuuteen ja omantuntoon, koska näiden joukkolainojen tuottoprosentti oli markkinoiden vallitsevien korkojen alapuolella.

Lainojen mainokset tehtiin useiden tiedotusvälineiden, kuten radioasemien, sanomalehtien, aikakauslehtien ja teatterin uutislähetysten kautta Yhdysvaltain kansalaisten tavoittamiseksi. Hollywood-tähdet, kuten Bette Davis ja Rita Hayworth, auttoivat edistämään sotasidoksia kiertämällä maata. Ihmiset voisivat säästää sotavelkakirjoille maksamalla 25 senttiä joka kerta. Partiolaiset myivät myös postimerkkejä, joiden arvo oli 10 senttiä. Norman Rockwell loi useita maalauksia osana sodan joukkovelkakirjojen mainostamista.

Sodan joukkovelkakirjojen edut ja haitat

Esimerkki sota-joukkolainasta

Vaikka sota-joukkolainoja ei enää myydä, oletetaan esimerkiksi, että sijoittaja osti sota-joukkolainan ja piti sitä erääntymispäiväänsä 10 vuotta. Laina ostettiin 75 dollaria tai alennuksella joukkolainan 100 dollarin nimellisarvosta.Sijoittajalla on joukkovelkakirjalaina 10 vuotta, eikä hänelle makseta korkoa näiden 10 vuoden aikana. Eräpäivänä sijoittaja rahoittaa joukkovelkakirjalainan ja hänelle maksetaan 100 dollarin nimellisarvo.