Anomie ja itsemurha
Anomie työnjako on jaettu kahteen komponenttiin, joita Durkheim kutsuu egoismiksi ja anomiaksi.3 Egoistinen yksilö on sellainen, joka ei ammentaa käyttäytymissääntöjään ja elämäänsä ulkoisesta moraalisesta auktoriteetista vaan itsestään. Egoistinen yksilö asettaa etusijalle arvot, jotka rajoittuvat yksilön asenteeseen, kun taas ei-egoistinen yksilö noudattaa arvoja, jotka ylittävät hänen persoonallisuutensa. Egoistilla, jolla on tunne, ettei yhteisö ole sitä vähemmän tukenut, on vaikeuksia löytää merkitys olemassaololleen. Anomie luonnehtii sosiaalisia tilanteita, joissa yksilön toiveet voivat ilmetä vapaasti ilman sääntöjen sitomista.3 Itsemurha katsotaan jokaiseksi kuolemantapaukseksi, joka johtuu suoraan tai epäsuorasti uhrin tekemästä positiivisesta tai negatiivisesta teosta ja jonka hän itse tiesi tuottavan tämän tuloksen, 14 ja kannattaen metodologisesti itsemurhien sosiaalisten tyyppien muodostumista, ei luokittelemalla niitä suoraan edellä kuvattujen ominaisuuksiensa mukaan, mutta luokittelemalla ne aiheuttavat syyt, 14 Durkheim tunnistaa useita itsemurhatyyppejä: egoistisen , anominen, altruistinen ja fatalistinen. Egoistinen itsemurha sisältyisi korkeaan individualismiin, joka edistäisi sosiaalista hajoamista. Yksilöt olisivat vain itsessään, kärsivät ymmärtääkseen olemassaolonsa. Ylimääräinen kollektiivinen tietoisuus voi asettaa ryhmän prioriteetin suhteessa yksilöön, jolla ei ole itse arvoa ja joka johtaa altruistiseen itsemurhaan. Anominen itsemurha liittyy tilanteisiin, joissa yhteiskunta lakkaa harjoittamasta säätelytoimintaa intohimojen suhteen. Mitä vähemmän kollektiiviset tunteet ja arvot hallitsevat, sitä enemmän yksilöt pyrkivät ilmaisemaan halunsa vapaasti ja tyytymättömiksi toiveidensa ja tyydyttämismahdollisuuksiensa yhteensopimattomuuteen. Sääntöjen ylitys voi johtaa fatalistiseen itsemurhaan, kun yksilöt menettävät liiallisen sääntelyn kautta hallinnan itsestään ja kohtalostaan. 16,17
Paiva5: n anomisen itsemurhan mukaan, Durkheimin määritelmän mukaan ” sosiaalisten normien puuttumisen tai löystymisen puuttumisesta ”(s. 361) ja” se johtuu yleensä tietystä sosiaalisten sääntöjen löyhyydestä, uskonnollisten käytäntöjen löysentymisestä tai sosiaalisesta kaaoksesta, normien nopeasta muutoksesta, kuten kausina sosiaalisten mullistusten, vallankumousten, vakavien talouskriisien jne. seurauksena.14 Itsemurhassa Durkheim viittaa anomiseen itsemurhaan, joka tapahtuu sosiaalisessa tilanteessa, jossa ”En tiedä enää mitä on mahdollista ja mikä ei ole mahdollista, mikä on oikeudenmukaista ja mitä” on epäoikeudenmukainen, mitkä ovat vaatimukset ja oikeutetut toiveet, jotka ovat suuremmat kuin toimenpiteet. Siksi ei ole mitään, mitä ei ole tarkoitettu ”.14 Tämä anominen itsemurha tapahtuu tilanteessa, jossa yksilöt kilpailevat jatkuvasti toistensa kanssa; odottavat paljon olemassaolosta an d vaativat suurta osaa siitä ja joutuvat jatkuvasti ahdistelemaan kärsimystä, joka syntyy heidän pyrkimyksiensä ja tyydyttävän ärsytys- ja vastenmielisyytensä välisestä epäsuhdasta, ärsytyksestä, joka liittyy nykyajan olemassaolon tarjoamiin moniin petoksiin, vastenmielisyyteen, joka johtuu tietoisuudesta pyrkimysten ja tyydytysten välinen epäsuhta.18 Itsemurhassa (1897) anomia luonnehtii sosiaalisia tilanteita, joissa yksilön toiveet voivat ilmetä vapaasti ilman sääntöjen sitomista, 3 määrittelemällä ihmisen halun rajoittamattoman luonteen ja saavutettavien tavoitteiden määrittelemättömyyden luonteenomaista arvojärjestelmälle, instituutioille ja nykyaikaisten teollisuusyhteiskuntien toiminnalle.4 Tämä on merkitys, joka eroaa anomiasta yhteiskunnan työnjaossa.