Sahel (Suomi)

Sahel, arabialainen Sāḥil, länsi- ja pohjois-keski-Afrikan semiarid-alue, joka ulottuu Senegalista itään Sudaniin. Se muodostaa siirtymävyöhykkeen pohjoisessa sijaitsevan kuivan Saharan (aavikko) ja etelässä kostean savannan vyöhykkeen välillä. Sahel ulottuu Atlantin valtamerestä itään Pohjois-Senegalin, Etelä-Mauritanian, Niger-joen suuren mutkan kautta Maliin, Burkina Fasoon (aiemmin Ylä-Volta), Etelä-Nigeriin, Koillis-Nigeriaan, Tšadin etelä-keskiosaan ja Sudaniin. p>

Sahelin puoliaridit arot ovat luonnollinen laidun, jossa on vähän kasvavaa ruohoa ja korkeita, nurmikasvien monivuotisia kasveja. Muita alueen karjan rehuja (kameli, karjahärkä sekä laiduntavat nautakarjat ja lampaat) ovat piikkipensaat sekä akaasia- ja baobabipuut. Oksaskuorinta muodosti aikoinaan metsän, mutta maa on nyt avoimempi ja suhteellisen kuljettavissa moottoriajoneuvolla. Maasto on pääosin savannityyppistä, ja siinä on vain vähän jatkuvaa peitettä ja vaarallinen taipumus sulautua autiomaaseen ylivarastoinnin ja yliviljelyn vuoksi. Ainakin kahdeksan kuukautta vuodessa on kuivaa, ja sade, joka rajoittuu lyhyeen kauteen, on keskimäärin 4–8 tuumaa (100–200 mm), enimmäkseen kesäkuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Tulvivilla Niger- ja Sénégal-joilla on myös laaja laiduntamisalue. Hirssin ja maapähkinöiden vaatimattomia satoja voidaan kasvattaa monilla alueilla.

1900-luvun jälkipuoliskolla Saheli kärsi kasvavasta maaperän eroosiosta ja aavikoitumisesta. ihmisryhmät, jotka asettivat maalle aiempaa enemmän vaatimuksia. Kaupunkilaiset ja maanviljelijät riisuivat puun ja pensaikon peitteen saadakseen polttopuuta ja viljelykasveja, minkä jälkeen liiallinen karjan määrä söi jäljellä olevan ruohon. Sateiden valuminen ja tuuli kuljettivat sitten hedelmälliset pintamaat, jättäen kuivia ja karuita autiomaita.

Maatalouden ja karjankasvun heikko luonne Sahelissa osoitettiin silmiinpistävästi 1970-luvun alkupuolella, jolloin pitkä kuivuusjakso, alkoi vuonna 1968, johti siellä viljelykasvien virtuaaliseen sukupuuttoon ja 50-70 prosentin menetykseen nautakarjasta. Vuonna 1972 sadetta ei ollut käytännössä ollenkaan, ja vuoteen 1973 mennessä Saharan osat olivat edenneet etelään jopa 100 mailiin. Nälkään ja tauteihin menehtyneiden ihmishenkien arvioitiin vuonna 1973 olevan 100 000. Vakava kuivuus ja nälänhädät kärsivät Sahelista taas vuosina 1983–85, ja aavikoituminen eteni huolimatta joistakin hallituksen metsitysohjelmista. Sahel laajeni edelleen etelään naapurimaissa savanneiksi, ja Sahara seurasi sitä.

Pohjois-Afrikassa termiä Sahel käytetään Algerian kukkuloiden rannikkoalueella ja Tunisiaan kuuluvalla itäisellä rannikkotasangolla.