Keskustelu:
Aivokuoren aivolaskimoiden tromboosi on harvinainen mutta vakava hätäilmiö raskauden ja synnytyksen aikana, joka voi ilmetä laaja valikoima epäspesifisiä oireita, joista päänsärky on yleisin ja usein aikaisin (1). Synnytyksen jälkeinen päänsärky voi olla osoitus erilaisista sairauksista, mukaan lukien eklampsia, post-dural punktio päänsärky (PDPH) ja aivolaskimoiden tromboosi (2). Synnytyksen jälkeinen päänsärky on arvioitava asianmukaisella menetelmällä ja monialaisella lähestymistavalla. Potilailla, joilla ei ole fokaalista neurologista alijäämää ja joilla ei ole preeklampsian kanssa yhteensopivia löydöksiä, tulisi aluksi ajatella olevan jännitystyyppisiä tai migreenipäänsärkyä. Vakava päänsärkyresistenssi tavalliselle kivunhallinnalle, varsinkin kun siihen liittyy fokaalinen neurologinen alijäämä, vaatii aina aivokuvantamista (3). Raskauden aikana fibrinolyyttinen aktiivisuus heikkenee ja toisaalta syntyy enemmän hyytymistekijöitä, mikä johtaa fysiologiseen hyperkoagulaatiotilaan raskauden viimeisellä kolmanneksella ja varsinkin lapsella (4). Lisäksi akuutti verenhukka synnytyksen aikana, pitkäaikainen makaaminen sängyssä ja synnytyksen jälkeinen infektiohikoilu ja hyperlipidemia lisäävät dramaattisesti laskimotromboembolian mahdollisuutta (5). Joissakin tutkimuksissa keisarileikkaus mainittiin tärkeänä riskitekijänä sekä aivohalvaukselle että kallonsisäiselle laskimotromboosille. On kuitenkin todennäköistä, että synnytyksen jälkeen tapahtuvat dramaattiset muutokset ovat merkittävimmät tekijät, joita voimistaa suhteellisen pitkä sängyssä vietetty aika CS: n ja CS: n jälkeen näyttää vaikuttavan vain vähän aivolaskimoiden tromboosiin (5, 6). Aivolaskimotromboosin aiheuttama päänsärky voi olla minkä tahansa vaikeusasteen; yleensä on globaali, pysyvä ja alkanut äkillisesti. Oikean diagnoosin tekeminen voi olla niin vaikeaa, kun päänsärkyä esiintyy ilman muita neurologisia merkkejä. Fokaalisia tai yleistyneitä kohtauksia esiintyy noin 40 prosentissa CVT-tapauksista. Papillidema, kallonhermon halvaukset, epätäydellinen hemianopia, hemipareesi, afasia, erilaiset kognitiiviset tai psykiatriset häiriöt ja heikentynyt henkinen tila, jotka voivat vaihdella päivien aikana, lasketaan kaikki muut löydettävissä olevat kliiniset oireet riippuvat aivovaurioiden sijainnista ja / tai kehityksestä kohonnut kallonsisäinen paine. Kortikaalisen laskimotromboosin tapauksessa kallonsisäinen paine ei ole kohonnut, kuten silloin, kun duraalisten laskimoiden sivuontelot ovat tukossa (7). Päänsärkyä voi usein olla vaikea erottaa PDPH: sta, koska sillä voi olla asennon osa. Itse asiassa PDPH: han on liittynyt useita aivo- tai aivokuoren laskimotromboositapauksia, mahdollisesti toissijainen aivojen vasodilataatioon aivo-selkäydinnesteen (CSF) vuotamisen ja pitkittyneen dehydraation jälkeen (2). Varma diagnoosi perustuu sekä kliinisiin ilmenemismuotoihin että kuvantamistuloksiin. Diagnoosi voidaan epäillä aivojen tietokonetomografiasta (CT), vaikka joskus se on normaalia, ja se voidaan vahvistaa tavanomaisella angiografialla tai CT-angiografialla tai MRI: llä yhdistettynä aivojen MR-angiografiaan, jälkimmäisen uskotaan olevan valittu diagnostinen menettely. Kortikaalisen laskimotromboosin diagnoosi tehdään nyt MRV: n huolellisella tutkimuksella tai tavanomaisen angiogrammin laskimovaiheella. Kortikaalisen laskimotromboosin epäillään aiheuttavan useita verenvuotoinfarkteja yhdellä pallonpuoliskolla ilman embolian tai aterotromboosin lähdettä (8). Antikoagulaatio voi olla tehokas ennaltaehkäisyssä ja hoidossa aivokuoren laskimotromboosia, ja sitä tulisi antaa myös silloin, kun tromboosi on monimutkainen aivoverenvuodon vuoksi. Sopivaan antikoagulaatioon ei yleensä liity mitään ylimääräistä kallonsisäisen verenvuodon riskiä (5). Potilailla, joilla on vakavasti useita poskionteloita ja laskimoita, pelkällä antikoagulaatiolla on vain rajoitetut vaikutukset syvän aivolaskimoiden tromboosien hajoamiseen, ja trombolyyttinen yhdistettynä antikoagulaatioon voi olla tehokkaampaa (9). Vaikka varhainen diagnoosi ja nopea asianmukainen hoito liittyvät vahvasti hyvään ennusteeseen, raskauteen liittyvän kortikaalisen laskimotromboosin niukkuus ja erilaiset ilmenemismuodot aiheuttavat sen, että lääkärit eivät juurikaan ymmärrä sen etenemistä ja diagnoosit saattavat usein olla väärät tai viivästyneet (5). Aivolaskimoiden tromboosi on kuitenkin mahdollisesti hengenvaarallinen komplikaatio. Selvästi heikentynyt tajunta esityksen yhteydessä, aivojen CT-tutkinnasta löydetty verenvuoto pääsyn yhteydessä, diagnoosin viivästyminen ja siten myös hoito ovat huonoja ennustetekijöitä (7). Vaaditun korkean epäilyindeksin puuttuminen johtuu todennäköisesti hemorragisen aivokuoren laskimotromboosin harvinaisesta esiintyvyydestä, mikä johtaa alkuperäiseen virheelliseen diagnoosiin kallonsisäisenä verenvuotona ja viivästyneellä antikoagulaatiohoidon aloittamisella, jota esiintyy useissa kirjallisuudessa ilmoitetuissa tapauksissa , mikä osoittaa muistutuksen tarpeen (10).