Persianlahden yhteistyöneuvosto (GCC), kuuden Lähi-idän maan – Saudi-Arabian, Kuwaitin, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, Qatarin – poliittinen ja taloudellinen liittouma , Bahrain ja Oman. Persianlahden yhteistyöneuvosto perustettiin Riyadhiin, Saudi-Arabiaan toukokuussa 1981. Persianlahden yhteistyöneuvoston tarkoituksena on saavuttaa yhtenäisyys jäsentensä välillä heidän yhteisten tavoitteidensa ja samanlaisen poliittisen ja kulttuurisen identiteettinsä pohjalta, jotka juurtuvat arabien ja islamin kulttuureihin. Neuvoston puheenjohtajuus vaihtelee vuosittain.
Encyclopædia Britannica, Inc./Kenny Chmielewski
GCC: n peruskirjan epäilemättä tärkein artikla on 4 artikla, jonka mukaan liitto perustettiin vahvistamaan suhteitaan jäsenmaidensa kanssa ja edistämään maiden kansalaisten välistä yhteistyötä. Persianlahden yhteistyöneuvostolla on myös puolustussuunnitteluneuvosto, joka koordinoi jäsenvaltioiden välistä sotilaallista yhteistyötä. Persianlahden yhteistyöneuvoston korkein päätöksentekoelin on korkein neuvosto, joka kokoontuu vuosittain ja koostuu Persianlahden yhteistyöneuvoston valtionpäämiehistä. Korkeimman neuvoston päätökset tehdään yksimielisesti. Ulkoministereistä tai muista hallituksen virkamiehistä koostuva ministerineuvosto kokoontuu joka kolmas kuukausi panemaan täytäntöön korkeimman neuvoston päätökset ja ehdottamaan uutta politiikkaa. Allianssin hallinnollinen osasto on pääsihteeristön toimisto, joka seuraa politiikan täytäntöönpanoa ja järjestää kokouksia.
GCC-sopimukset keskittyvät yleensä joko turvallisuuteen tai taloudelliseen koordinointiin. Turvallisuuden koordinoinnin osalta politiikkaan on sisältynyt niemimaan kilpijoukkojen perustaminen vuonna 1984, Saudi-Arabiassa toimiva yhteinen sotilasyritys ja tiedustelutietojen jakamista koskevan sopimuksen allekirjoittaminen vuonna 2004. Ensimmäinen merkittävä niemimaan kilpijoukkojen sijoitus vuonna 2011 Bahrainissa suojellakseen hallituksen infrastruktuuria siellä vallitsevalta kapinalta arabikevään mielenosoitusten aikana. Taloudellinen koordinointi sisälsi yrityksiä talousunioniin, vaikka integraattisopimukset olivatkin usein heikkoja verrattuna politiikan koordinointiin. Sopimuksessa euron kaltaisen alueellisen valuutan käyttöönotosta vuoteen 2010 mennessä nähtiin vain vähän liikkuvuutta lukuun ottamatta rahapoliittisen neuvoston perustamista vuonna 2009. Veropolitiikan koordinointi osoittautui kuitenkin hedelmälliseksi: tulliliitto otettiin käyttöön vuonna 2015, ja jäsenvaltiot alkoivat 5 prosentin arvonlisäveron käyttöönotto vuonna 2018. Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat yleensä johtaneet politiikan koordinointia. Ne lähettivät ensimmäisiä joukkoja Bahrainiin vuonna 2011 ja ensimmäiset maat, jotka perivät arvonlisäveron.
Vaikka Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenyys pysyi yhtenäisenä koko ensimmäisen vuosikymmenen ajan, alueellisten suhteiden muutokset toisinaan johtivat spekulointiin jäsenyyden muutoksista. Laajentuminen näytti mahdolliselta, kun Persianlahden maiden edut olivat yhdenmukaisia muiden arabivaltioiden etujen kanssa. Jordania ja Marokko, kaksi muuta arabimonarkiaa, kutsuttiin liittymään Persianlahden yhteistyöneuvostoon vuonna 2011 keskellä arabikevään kapinoita. Marokko laski, kun taas Jordanian hakemus viivästyi GCC: n sisäisten erimielisyyksien vuoksi. Toisinaan ristiriitaiset intressit johtivat eroihin. Egypti ja muut Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenet Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Bahrain aloittivat saarron Qataria vastaan vuonna 2017. Joulukuussa 2018 Qatarin emiiri ohitti Persianlahden yhteistyöneuvoston vuotuisen huippukokouksen ja lähetti sen sijaan lähettilään, vaikka hän lähetti pääministerinsä vuonna 2019 jännitteiden tuntuessa sulaa. Saarto poistettiin seuraavan vuosittaisen huippukokouksen aikana, joka pidettiin tammikuussa 2021, Qatarin emiirin läsnä ollessa.