Tavoitteet: Tässä tutkimuksessa tutkimme patologisen Q: n yhteyttä infarktin kokoiset aallot. Lisäksi tutkimme, liittyikö Q-aallon regressio vasemman kammion ejektiofraktion (LVEF), infarktin koon ja vasemman kammion mittojen parantumiseen ST-segmentin koholla olevan sydäninfarktin (STEMI) potilailla, joilla oli varhainen Q-aaltomuodostus, verrattuna potilaisiin, joilla ei ollut tai pysyvät patologiset Q-aallot.
Tausta: Patologisten Q-aaltojen kriteerit akuutin sydäninfarktin (MI) jälkeen ovat muuttuneet vuosien varrella. Q-aallon regressioiden korrelaatiosta ja LVEF: n säilymisestä on myös rajallisesti tietoa potilailla, joilla on aloitus Q-aaltojen MI.
Menetelmät: Standardit 12-lyijyiset elektrokardiogrammit (EKG: t) kirjattiin 184 STEMI-potilaalle, joita hoidettiin ensisijaisella perkutaanisella sepelvaltimointerventiolla (PCI). EKG: t rekisteröitiin ennen PCI: tä ja sen jälkeen sekä 1, 4, 12 ja 24 kuukauden seurannassa. EKG pisteytettiin Q-aaltojen MI: ksi, kun se osoitti Q-aaltoja kahdessa tai useammassa vierekkäisessä johdossa vuosien aikana käytettyjen neljän helposti saatavilla olevan kliinisen määritelmän mukaisesti: ”klassiset” kriteerit, trombolyysi sydäninfarktikriteereissä ja vuosien 2000 ja 2007 konsensuskriteerit . Sydänmagneettisen resonanssin (CMR) tutkimus suoritettiin 4 ± 2 päivää reperfuusion jälkeen ja toistettiin 4 ja 24 kuukauden kuluttua. Kontrastilla tehostettu CMR tehtiin lähtötilanteessa ja 4 kuukautta.
Tulokset: Klassiset EKG-kriteerit osoittivat vahvinta korrelaatiota infarktin koon kanssa mitattuna CMR: llä. Q-aallon MI: n ilmaantuvuus klassisten kriteerien mukaan oli 23% 1 tunti PCI: n jälkeen. 24 kuukauden seurannan jälkeen 40% potilaista, joilla oli alkuperäinen Q-aallon MI, osoitti Q-aallon regressiota. Potilailla, joilla oli Q-aaltomuotoinen sydäninfarkti, infarktin koko oli suurempi ja pienempi LVEF lähtötilanteen CMR-arvossa (24 ± 10% LV-massaa ja 37 ± 8% vastaavasti) verrattuna potilaisiin, joilla oli Q-aaltojen MI (17 ± 9% LV-massa p < 0,01 ja 45 ± 8%, p < 0,001). Q-aallon regressiopotilailla LVEF-parannus oli merkittävästi suurempi 24 kuukaudessa (9 ± 11%) verrattuna sekä pysyvään Q-aaltojen MI: hen (2 ± 8%) että ei-Q-aaltojen MI: hen (3 ± 8%, p = 0,04 kummassakin vertailussa).
Johtopäätökset: Q-aaltojen ja infarktin koon yhdistäminen on vahvinta käytettäessä klassisia Q-aaltokriteereitä. Q-aallon regressio liittyy LVEF: n suurimpaan paranemiseen CMR: llä arvioituna.