Kuulokuori löytyy ajallisesta lohkosta. Suurin osa siitä on piilotettu näkyviltä, haudattu syvälle halkeamaan, jota kutsutaan lateraaliseksi sulcukseksi. Osa aivokuoresta on kuitenkin näkyvissä aivojen ulkopinnalla, kun se ulottuu ylempään ajalliseen gyrus-nimiseen gyrusiin.
Kuulokuori voidaan jakaa useisiin alueilla, vaikka onkin vielä kysyttävää sopivimmasta tavasta luoda nämä alajakot ihmisen aivoihin. Yleisesti sovitaan kuitenkin, että kuulokuori koostuu ensisijaisesta alueesta – jota kutsutaan usein ydinalueeksi – sekä useista muista kuin ensisijaisista alueista.
Ihmisten primaarinen kuulokuori on piilotettu lateraalisessa sulcuksessa Gyri-kokoelmassa, joka tunnetaan nimellä Heschlin gyri (alias poikittainen ajallinen gyri). Ensisijaisen alueen tarkka sijainti ihmisissä on kuitenkin vaihteleva, samoin kuin Heschlin gyri-järjestely (joillakin ihmisillä on yksi näistä gyristä, kun taas toisilla on kaksi tai kolme). Esimerkiksi joillakin yksilöillä ensisijainen kuulokuori näyttää miehittävän yhden Heschlin gyrusin, kun taas toisissa se voi ulottua kyseisen gyrusin viereiseen sulcukseen (tai sen ulkopuolelle).
Ytimen vieressä olevaa aluetta kutsutaan usein vyöalueeksi ja ympäröiväksi alueeksi, jota kutsutaan usein parabelt-alueeksi. Nämä naapurialueet ovat enimmäkseen haudattu myös sivusuunnassa sulcus, mutta voivat ulottua ylemmän ajallisen gyrus. Kuulokuoren rajaukset yleensä ovat kuitenkin epätarkkoja.
Mikä on kuulokuori ja mitä se tekee?
Kuulokuorella on kriittinen rooli kyvyssä havaita ääni. Sen uskotaan olevan olennainen käsityksessä kuuloärsykkeen perusnäkökohdista, kuten äänen sävelkorkeudesta. Mutta se on tärkeä myös monissa muissa äänenkäsittelyn näkökohdissa, kuten sen määrittämisessä, mistä avaruudessa ääni on peräisin, sekä tunnistettaessa, mikä saattaa tuottaa äänen. Kuulokuoren uskotaan osallistuvan myös korkeamman tason kuulokäsittelyyn, kuten esimerkiksi puhekohtaisten äänen näkökohtien tunnistamiseen. Kuulokuoren vaurioituminen voi häiritä kuuloherkkyyden eri puolia. Esimerkiksi vauriot (esim. Aivohalvauksen kaltaiset) voivat aiheuttaa puutteita kyvyssä havaita sävelkorkeuden muutokset, lokalisoida äänet avaruudessa tai ymmärtää puhetta.
Kuulokuori saa ensisijaisesti kuulotietoja talamuksen ytimestä, jota kutsutaan mediaaliseksi genikulaattituumaksi, johon kaikki saapuvat kuulotiedot lähetetään ennen kuin aivokuori käsittelee ne. Solut kuulokuoren ensisijaisella alueella (ja joissakin osissa myös muita kuin ensisijaisia alueita) on järjestetty niin, että ne muodostavat tunnetun tonotooppikartan. Tämä tarkoittaa sitä, että kuulokuoren eri alueet osallistuvat erilaisten äänitaajuuksien käsittelyyn. (Taajuus, kun viitataan ääniaaltoihin, liittyy sävelkorkeuteen. Suurtaajuiset ääniaallot johtavat korkeisiin ääniin.)
Ensisijaisen kuulokuoren tonotooppinen järjestely on samanlainen kuin mitä nähdään simpukassa, jossa äänenkäsittely alkaa. Täten voidaan sanoa, että kuulokuoren ydin sisältää simpukan kartan, jossa jokin simpukan piste vastaa kuuloraivokuoren soluliuskaa. Tämän tyyppinen järjestely on samanlainen kuin mitä nähdään muissa aistikorteissa (esim. Primaarinen somatosensorinen aivokuori sisältää kartan kehon aistien reseptoreista).
Siellä ajatellaan olevan myös muita primaarisen kuulokuoren toiminnallisen organisoinnin malleja, vaikka näiden kuvioiden merkitystä kuulossa ei vieläkään ymmärretä. Esimerkiksi kuulokuoressa näyttää olevan soluja (EI-soluja), jotka aktivoituvat vain yhdestä korvasta tulevista ärsykkeistä; toisesta korvasta tulevat ärsykkeet estävät niitä. Muut solut (EE-solut) aktivoituvat molemmista korvista tulevan tiedon avulla.
Aistien käsittelyä ei myöskään ymmärretä ensisijaisen kuulokuoren ympärillä olevilla alueilla, mutta se on ajatteli, että vyön ja parabelt-solut ovat mukana monimutkaisten äänien korkeamman tason prosessoinnissa. Esimerkiksi tutkimukset viittaavat siihen, että kuulokuoren nämä ei-ensisijaiset alueet voivat olla tärkeitä tunnistettaessa lajikohtaisia ääniä, mikä tarkoittaa, että niillä on rooli ihmisten puheen käsittelyssä.Tutkimukset ovat myös havainneet, että muut kuin ensisijaiset kuuloalueet ovat mukana puhekäsityksen erillisissä näkökohdissa, kuten tavujen alun ja lopun havaitsemisessa, yhdessä äänessä huomioimisessa toisen huomiotta jättämisessä ja äänien käsittelyssä loogisessa ajallisessa järjestyksessä.
Kaiken kaikkiaan on vielä paljon opittavaa kuulokäsittelyn hienoista yksityiskohdista kuulokuoressa. On kuitenkin selvää, että tällä aivojen osalla on kriittinen rooli kuulemisen rikkaan aistikokemuksen luomisessa.
Viitteet ( yllä olevan linkitetyn tekstin lisäksi):
suolakurkkua JO. Johdatus kuulon fysiologiaan. 4. painos Bingley, Iso-Britannia: Emerald Group Publishing Limited; 2012.