Kysymys: ”Mikä on pyhitys? Mikä on kristillisen pyhityksen määritelmä?”
Vastaus: Pyhitys on Jumalan tahto meille (1.Tessalonikalaisille 4: 3). Sana pyhitys liittyy sanaan pyhimys; molemmat sanat liittyvät pyhyyteen. Jonkin ”pyhittäminen” tarkoittaa sen erottamista erityiskäyttöön; ”pyhittäminen” tarkoittaa hänen pyhittämistä.
Jeesuksella oli paljon sanottavaa pyhitys Joh. 17: ssä. Jae 16: ssa Herra sanoo: ”He eivät ole maailmasta, niin kuin minä en ole siitä”, ja tämä on Hänen pyyntönsä edessä: ”Pyhitä heidät totuudella; sinun sanasi on totuus ”(jae 17). Kristillisessä teologiassa pyhitys on Jumalan erillisyyden tila; kaikki uskovat siirtyvät tähän tilaan syntyessään Jumalasta: ”Sinä olet Kristuksessa Jeesuksessa, josta tuli meille viisautta Jumalalta, vanhurskautta ja pyhitystä ja lunastusta” (1. Kor. 1:30, ESV). Tässä jakeessa mainittu pyhitys on uskovien ikuinen erottaminen Jumalasta. Se on Jumalan tekemä työ, monimutkainen osa pelastustamme ja yhteyttämme Kristukseen (Heprealaisille 10:10). Teologit viittaavat joskus tähän pyhyyden tilaan Jumalan edessä ” asema ”pyhitys; se on sama kuin vanhurskauttaminen.
Vaikka olemme asemapaikkamme pyhiä (”Kristuksen veri” vapauttaa jokaisesta synnistä ”, Apostolien teot 13:39), tiedämme, että teemme edelleen syntiä (1.Johanneksen kirje 1:10). miksi Raamattu viittaa pyhitykseen myös käytännön kokemuksena eron tekemisestä Jumalan kanssa. ”Progressiivinen” tai ”kokemuksellinen” pyhitys, kuten sitä joskus kutsutaan, on kuuliaisuuden vaikutus Jumalan sanaan ihmisen elämässä. kasvavan Herrassa (2.Pietarin kirje 3:18) tai hengellisen kypsyyden. Jumala aloitti työnsä tekemiseksi meistä Kristuksen kaltaisiksi ja jatkaa sitä (Filippiläisille 1: 6). Uskovan on pyrittävä vakavasti tämän tyyppiseen pyhitykseen. (1.Pietarin kirje 1:15; Heprealaisille 12:14), ja se tapahtuu Sanan soveltamisen kautta (Joh. 17:17). Progressiivinen pyhitys on tarkoitettu uskovien erottamiseen sitä tarkoitusta varten, jota varten heidät lähetetään maailmaan: ”Kun lähetit minut maailmaan, minä lähetin heidät maailmaan. Heille minä pyhitän itseni, jotta myös heidät todella pyhitettäisiin ”(Joh. 17: 18–19). Se, että Jeesus erotti itsensä Jumalan tarkoitusta varten, on sekä perusta että ehtomme erotuksellemme (ks. Joh. 10:36). Meidät pyhitetään ja lähetetään, koska Jeesus oli. Herramme pyhitys on omien mallimme ja voima. Lähettäminen ja pyhittäminen ovat erottamattomia. Tästä syystä meitä kutsutaan ”pyhiksi” (kreikan kielellä hagioi) tai ”pyhitetyiksi”. Ennen pelastusta käyttäytymisemme osoitti asemamme maailmassa erillään Jumalasta, mutta nyt käytöksemme pitäisi todistaa seisovamme Jumalan edessä erillään maailmasta. Vähitellen joka päivä ”pyhitetyt” (Heprealaisille 10:14, ESV) ovat tulossa enemmän Kristuksen kaltaisiksi.
On olemassa kolmaskin merkitys, jossa sanaa pyhitys käytetään Raamatussa – ”täydellinen”. tai ”lopullinen” pyhitys. Tämä on sama kuin kirkkaus. Paavali rukoilee 1.Tessalonikalaisille 5:23: ”Pyhittäköön rauhan Jumala itse sinut täysin, ja pitäisikö koko henkesi ja sielusi ja ruumiisi moitteettomana tullessamme meidän Herra Jeesus Kristus ”(ESV). Paavali puhuu Kristuksesta ”kirkkauden toivona” (Kolossalaisille 1:27) ja yhdistää Kristuksen loistavan ilmestymisen henkilökohtaiseen kirkkauteen: ”Kun Kristus, joka on sinun elämäsi, ilmestyy, niin sinäkin näytät hänen kanssaan kirkkaudessa” (Kolossalaisille 3: 4). Tämä kirkastettu tila tulee olemaan lopullinen eromme synnistä, täydellinen pyhitys kaikilta osin. ”Tiedämme, että kun Kristus ilmestyy, me olemme hänen kaltaisiaan, koska näemme hänet sellaisena kuin hän on” (1. Joh. 3: 2).
Yhteenvetona sanottuna ”pyhitys” on käännös kreikkalaisesta sanasta hagiasmos, joka tarkoittaa ”pyhyys” tai ”erottaminen”. Aiemmin Jumala myönsi meille vanhurskauden, joka on kerrallaan, asenteellinen pyhyys Kristuksessa. Nyt Jumala ohjaa meitä kypsyyteen, käytännölliseen, progressiiviseen pyhyyteen. Tulevaisuudessa Jumala antaa meille kirkkauden, pysyvän, lopullisen pyhyyden. Nämä pyhityksen kolme vaihetta erottavat uskovan synnin rangaistuksesta (vanhurskauttaminen), synnin voimasta (kypsyys) ja synnin läsnäolosta (kirkkaus).