Manner-hyllyn (CLCS) rajojen komissio Manner-hylly

Manner-hyllyn määritelmä ja kriteerit sen ulkorajojen määrittämiseksi

Mannerjalustan määritelmä ja kriteerit, joiden perusteella rannikkovaltio voi vahvistaa mannerjalustansa ulkorajat, on esitetty yleissopimuksen 76 artiklassa. Lisäksi Yhdistyneiden Kansakuntien kolmannessa merioikeuskonferenssissa (”konferenssi”) hyväksyttiin 29. elokuuta 1980 ”yhteisymmärryslausunto”, joka sisältyy konferenssin päätösasiakirjan liitteeseen II.

Geologit käyttävät termiä ”mannerjalusta” yleensä sen osan mantereen reunasta, joka on rantaviivan ja hyllyn välissä, tai jos ei ole havaittavaa kaltevuutta, rantaviivan ja pisteen välillä, jossa ylemmän veden syvyys on suunnilleen 100 ja 200 metriä. Tätä termiä käytetään kuitenkin 76 artiklassa juridisena terminä. Yleissopimuksen mukaan rannikkovaltioiden mannerjalusta käsittää rannikkovaltion maa-alueen – merenpohjan ja sen merenpohjan pinnan, joka ulottuu sen aluemeren ulkopuolelle mantereen reunan ulkoreunaan, tai 200 meripeninkulman etäisyys, jos mannerjalustan ulkoreuna ei ulotu siihen etäisyyteen. Mannermainen marginaali koostuu hyllyn merenpohjasta ja maaperästä, kaltevuudesta ja noususta. Siihen ei kuulu syvän valtameren pohja sen valtameren harjanteilla tai sen maaperä. mailia perustamalla mannerrinteen alaosa täyttämällä yleissopimuksen 76 artiklan 4–7 kappaleiden vaatimukset (katso myös kuva).