Roentgenografisesti todistettavissa olevien luukleroosien harvinaisuus multippelissa myeloomassa on todisteena siitä, että tätä löydöstä mainitaan harvoin radiologisissa oppikirjoissa ja vähäisellä lukumäärällä kirjallisuudessa .
Schinz, Baensch, Friedl ja Uehlinger (13) toteavat, että multippeli myelooma tuottaa pyöristettyjä, voimakkaasti rajattuja erikokoisia luuvikoja ilman marginaalista reaktiota. Shanksin ja Kerleyn mukaan diagnoosin hyödyllisin kohta ( 11) on paikallinen osteoporoosi, eikä kärsivillä alueilla ole normaalin tiheyden luita. Brailsford (2) toteaa kategorisesti, että ”viereinen luu ei osoita mitään reaktiota”.
Kirjallisuus sisältää satunnaisia raportteja luun skleroosista multippelissa myeloomassa. Rypins (10) nauhoitti 21-vuotiaan naisen tapauksen. multippelin myelooman kanssa todettiin ruumiinavauksessa, jolla oli ihonalaisia kyhmyjä ja lukuisia osteoskleroosin ja osteolyysin alueita reisiluissa, lantiossa ja kädessä. Uuden luun ”viikset” asetettiin kohtisuoraan luiden akseleihin joillakin alueilla.
Krainin, D ”Angio ja Smelin (7) raportoivat 68-vuotiaan naisen osteoblastisen vaurion esiintymisen vasemmassa olkavarressa (7). Tapauksessa esiintyi pahanlaatuisen luukasvaimen tyypillistä auringonpurkausta. sekä kallon, lantion, solisluiden ja oikean olkaluun osteolyysialueet. Biopsia paljasti uuden periosteaalisen luureaktion myelomatoottisille infiltraatioille ja luuytimen korvaamisen laajasti myeloomasoluilla. Perifeerinen veri sisälsi merkittävän määrän plasmasoluja ja tapaus oli oikea punainen plasmasolu-leukemia. Samanlaisen tapauksen plasmasolujen kanssa perifeerisessä tahrassa raportoivat Sharnoff et ai. (12), 68-vuotiaalla miehellä, jolla on multippeli myeloomaa ja lannerangan, lantion ja kylkiluiden osteoskleroottisia leesioita, jotka ovat samanlaisia kuin ”osteoblastisen syövän etäpesäkkeet”.
Kohler ja Laur (6) kuvasivat 65-vuotias nainen, jolla on todistettu multippeli myelooma ja joka osoitti tiheän osteoblastisen kohdennuksen vasemmassa iliumissa. Kaikki muut osteoskleroosin syyt suljettiin pois. Nämä kirjoittajat pystyivät keräämään kirjallisuudesta 179 multippelin myelooman tapausta. Näitä oli 4 luuskleroosilla, osteolyyttisen alueen säteilytyksen jälkeen kahdessa tapauksessa.Yksi näistä 4 tapauksesta oli Bailey (1), 65-vuotiaalla valkoisella miehellä, jolla oli säteilytyksellä hoidettu oikean olkavarteen yksinäinen myelooma. Kuusi vuotta myöhemmin olkaluun varressa havaittiin skleroottinen reaktio. Uudelleenkalkkautumista havaitaan kuitenkin harvoin myelomatoottisten polttimien sädehoidon jälkeen tai uretaanikäsittelyn jälkeen (3, 9).
Odelberg-Johnson raportoi myelomatoosin tapaus, jossa roentgen-tutkimus paljasti progressiivisen ja w ihanteellisesti levinnyt, rajoitettu osteoskleroosi, joka muistuttaa etäpesäkkeitä, mutta ei todisteita osteolyysistä (8). Potilas ei ollut koskaan saanut roentgen-hoitoa. Mikroskooppinen tutkimus osoitti ”monia karkeita luutrabekuleja näiden vaurioiden kohdalla. Trabekuloiden välissä oli runsaasti plasmasoluja.