Lend-Lease Laissa todettiin, että Yhdysvaltain hallitus voi lainata tai vuokrata (eikä myydä) sotatarvikkeita mille tahansa kansalle, jota pidetään ”välttämättömänä Yhdysvaltojen puolustuksen kannalta. ” Tämän politiikan mukaisesti Yhdysvallat pystyi toimittamaan sotilaallista apua ulkomaalaisille liittolaisilleen toisen maailmansodan aikana, mutta pysyi silti virallisesti neutraalina konfliktissa.Tärkeintä on, että Lend-Lease Act -lain hyväksyminen antoi kamppailevalle Ison-Britannian jatkaa taistelua Saksaa vastaan käytännössä yksin, kunnes Yhdysvallat aloitti toisen maailmansodan loppuvuodesta 1941.
Neutraliteetti sodan aikana
Ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä monet amerikkalaiset olivat edelleen erittäin varovaisia osallistumaan toinen kallis kansainvälinen konflikti. Vaikka fasistiset järjestelmät, kuten Natsi-Saksa Adolf Hitlerin johdolla, ryhtyivät aggressiivisiin toimiin Euroopassa 1930-luvulla, kongressin eristävät jäsenet ajavat läpi joukon lakeja, jotka rajoittavat Yhdysvaltojen vastausta.
Mutta sen jälkeen Saksa hyökkäsi Puolaan vuonna 1939, ja Euroopassa puhkesi jälleen täysimittainen sota, presidentti Franklin D. Roosevelt julisti, että vaikka Yhdysvallat pysyy lain mukaan neutraalina, oli mahdotonta ”että jokainen amerikkalainen ei myöskään ajatuksessa neutraali. ”
Ennen vuoden 1939 Neutrality Actin hyväksymistä Roosevelt suostutteli kongressia sallimaan sotatarvikkeiden myynnin liittolaisille, kuten Ranskalle ja Britannialle, ”käteisellä ja rahalla” -periaatteella: Heidän oli maksettava käteistä Yhdysvaltain dollareista. – valmistaa tarvikkeita ja kuljettaa tarvikkeet sitten omilla aluksillaan.
Iso-Britannia pyytää apua
Kesään 1940 mennessä Ranska oli pudonnut natseille, ja Britannia taisteli käytännössä yksin Saksaa vastaan maalla, merellä ja ilmassa.Kun Ison-Britannian uusi pääministeri Winston Churchill pyysi henkilökohtaisesti apua Rooseveltilta, Yhdysvaltain presidentti suostui vaihtamaan yli 50 vanhentunutta amerikkalaista hävittäjää brittiläisille 99 vuoden vuokrasopimuksille. Karibian ja Newfoundlandin tukikohdat, joita käytettäisiin Yhdysvaltain ilma- ja merivoimien tukikohtina.
Tuona joulukuussa Churchill varoitti Ison-Britannian valuutta- ja kultavaravarojen vähentyessä, että hänen maansa ei pysty maksamaan käteistä sotilastarvikkeita tai merenkulkua paljon pidempään, vaikka hän oli äskettäin ollut Roosevelt halusi tukea Isoa-Britanniaa Saksaa vastaan alustalla, joka lupasi pitää Amerikan poissa toisesta maailmansodasta. Kuultuaan Churchillin vetoomuksen hän alkoi vakuuttaa kongressin (ja amerikkalaisen yleisön) siitä, että suoramman avun tarjoaminen Britannialle oli kansan oman edun mukaista.
Joulukuun puolivälissä 1940 Roosevelt esitteli uuden poliittisen aloitteen, jonka mukaan Yhdysvallat lainaa sotatarvikkeita pikemminkin kuin myydä Iso-Britanniaan käytettäväksi taistelussa Saksaa vastaan. Toimitusten maksamista lykätään ja se voi tulla missä tahansa muodossa, jota Roosevelt pitää tyydyttävänä.
”Meidän on oltava demokratian suuri arsenaali”, Roosevelt julisti yhdessä allekirjoituksessaan ”tulipalon keskusteluista” 29. joulukuuta 1940. ”Meille tämä on yhtä vakava hätätila kuin itse sota. Meidän on sovellamme itseämme tehtäväämme samalla päättäväisyydellä, samalla kiireellisyydellä, samalla isänmaallisuuden ja uhrauksen hengellä kuin osoittaisimme sodassa. ”
Laina-vuokrasopimus
Lean-vuokraus, Rooseveltin suunnitelman tullessa tunnetuksi, joutui voimakkaaseen vastustukseen kongressin eristäytyneiden jäsenten keskuudessa sekä niiden, jotka uskoivat politiikan antaneen presidentille Itseään liikaa valtaa. Lainsäädäntöä koskevassa keskustelussa, joka jatkui kaksi kuukautta, Rooseveltin hallinto ja kannattajat kongressissa väittivät vakuuttavasti, että avun toimittaminen Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisille liittolaisille oli Yhdysvaltain sotilaallinen välttämättömyys.
”Ostamme … emme lainaa. Ostamme omaa turvaamme valmistellessamme ”, sotaministeri Henry L. Stimson kertoi senaatin ulkosuhdekomitealle. ”Viivästyksemme viimeisten kuuden vuoden aikana, kun Saksa valmistautui, löydämme itsemme valmistautumattomina ja aseettomina, kohtaamme perusteellisesti valmistautuneen ja aseistetun potentiaalisen vihollisen.”
Maaliskuussa 1941 kongressi hyväksyi lainan vuokrasopimuksesta (alaotsikko ”An Act to Promoting the Defence of the United States”) ja Roosevelt allekirjoitti sen laiksi.
Lend-Lease Actin vaikutus ja perintö
Roosevelt käytti pian hyväkseen Uuden lain mukaan hänen valtuutuksensa määräsi kuljettamaan suuria määriä yhdysvaltalaisia elintarvikkeita ja sotatarvikkeita Iso-Britanniaan Yhdysvaltain satamista uuden Office of Lend-Lease Administrationin kautta. Lend-Leasing-lain nojalla hajautetut tarvikkeet vaihtelivat säiliöistä, lentokoneista, aluksista, aseista ja tienrakennustarvikkeista vaatteisiin, kemikaaleihin ja elintarvikkeisiin.
Vuoden 1941 loppuun mennessä luotonantopolitiikkaa laajennettiin koskemaan muita Yhdysvaltojen liittolaisia, mukaan lukien Kiina ja Neuvostoliitto.Toisen maailmansodan loppuun mennessä Yhdysvallat käytti sitä antamaan yhteensä noin 50 miljardin dollarin avun yli 30 maalle ympäri maailmaa Charles de Gaullen johtamasta vapaasta ranskalaisesta liikkeestä ja maan pakolaishallituksista. Puolaan, Alankomaihin ja Norjaan Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Brasiliaan, Paraguayhin ja Peruun.
Rooseveltin mielestä Lend-Leasea ei ensisijaisesti perustellut altruismi tai anteliaisuus, vaan sen tarkoitus oli palvella Yhdysvaltojen etua auttamalla voittamaan natsi-Saksa ilman sotaa suoraan – ainakaan vasta ennen kansakunta oli valmistautunut siihen sekä sotilaallisesti että yleisen mielipiteen kannalta. Lend-Leasen kautta Yhdysvallat onnistui myös tulemaan ”demokratian arsenaaliksi” toisen maailmansodan aikana ja siten varmistamaan sen merkittävän paikan kansainvälisessä taloudellisessa ja poliittisessa järjestyksessä sodan päättyessä.