Kehon pinta-ala (BSA) on matemaattinen suhde neliömetreinä, ja tulos saadaan potilaan pituudesta ja painosta. Tätä mittaria käytetään potilaan painon kattavamman parametrin saamiseksi, sopivamman annoksen määrittämiseksi. BSA: ta käytetään laajalti onkologiassa, ja suurin osa protokollista määrittelee annoksen m2: nä. DuBois-kaava on todennäköisesti eniten käytetty onkologiassa. Nomogrammi on tarkempi tapa laskea kehon pinta-ala pediatriassa. Vastasyntyneiden kehon laskemiseen tarvitaan nomogrammi. Mebanin kaava (BSA cm2 = 6,4954 × paino (g) 0,562 × kruunun koron pituus (cm) 0,320) on ehkä paras arvioida vastasyntyneiden kehon pinta, jota seuraa Mostellerin (√) kaava; Boyd- ja Dubois-kaavoja ei kuitenkaan suositella hoidettavien vastasyntyneiden pinta-arviointiin joko yliarvioinnin tai aliarvioinnin vuoksi. Tutkimuksessa verrattiin Meban-, Mosteller-, Boyd- ja Dubois-kaavoja BSA-keskiarvoon (näiden neljän kaavan aritmeettinen keskiarvo). Mebanin kaava on eniten samanlainen kuin BSA-Mean-kaava, matemaattisesti täydellisen korrelaation ja vähäisimmän eroavuuden Euclidean etäisyyttä käyttäen, jota seuraa Mosteller-kaava. Sekä Boydin että Duboisin arviot osoittavat noin 5%: n poikkeaman BSA-keskiarvokaavan yläpuolella ja alapuolella, johdonmukaisella eroavaisuudella käyttäen Euclidean etäisyyttä samasta sopivuudesta. Poikkeaman aste kasvaa painon mukaan ja pienenee korkeuden kanssa (kuva 15.1).
Kehon pinta-ala (BSA) Duboisin mukaan kaava