kansanmurha on termi, jota käytetään kuvaamaan väkivaltaa kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän jäseniä vastaan tarkoituksena tuhota koko ryhmä. Sana tuli yleiseen käyttöön vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun natsien hallinnon eurooppalaisiin juutalaisiin kohdistamat julmuudet tulivat tunnetuksi koko konfliktin aikana. Vuonna 1948 Yhdistyneet Kansakunnat julisti kansanmurhan kansainväliseksi rikokseksi; termiä sovellettaisiin myöhemmin entisen Jugoslavian ja Afrikan Ruandamaassa 1990-luvulla tapahtuneiden konfliktien aikana tehtyihin kammottaviin väkivaltaisuuksiin.
MITÄ GENOCIDE ON?
Sana ”kansanmurha” velkaa sen olemassaolon puolalais-juutalaiselle lakimiehelle Raphael Lemkinille, joka pakeni Puolan natsien miehityksestä ja saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1941. Poikana Lemkin oli kauhistunut, kun hän sain tietää satojen tuhansien armenialaisten turkkilaisesta verilöylystä ensimmäisen maailmansodan aikana.
Lemkin aikoi myöhemmin laatia termin kuvaamaan natsien rikoksia Euroopan juutalaisia vastaan toisen maailmansodan aikana ja tekemään tämän termin kansainvälisen oikeuden maailmaan toivoen ehkäisevän ja rankaisemasta tällaisia kauhistuttavia rikoksia viattomiin ihmisiin.
Vuonna 1944 hän loi termin ”kansanmurha” yhdistämällä genot, kreikkalaisen rodun tai heimon sanan, ja latinalainen loppuliite cide (”tappaa”).
Nürnbergin oikeudenkäynnit
Vuonna 1945 ”kansanmurha” sisällytettiin Kansainvälisen kansainvälisen sopimuksen peruskirjaan, ei vähäisessä määrin Lemkinin ponnistelujen ansiosta. Sotilastuomioistuin, jonka liittoutuneiden voimat perustivat Nürnbergissä, Saksassa.
Tuomioistuin syytti natsien korkeimpia virkamiehiä rikokset ihmiskuntaa vastaan ”, johon sisältyi vainot rodullisista, uskonnollisista tai poliittisista syistä sekä epäinhimilliset teot siviileihin (mukaan lukien kansanmurha).
Nürnbergin oikeudenkäynnin jälkeen paljastui natsirikosten kauhea laajuus, YK: n pääjohtaja Eduskunta hyväksyi vuonna 1946 päätöslauselman, jossa kansanmurhasta rangaistaan kansainvälisen oikeuden mukaan.
GENOSIDISOPIMUS
Vuonna 1948 Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen. kansanmurhan (CPPCG), jossa kansanmurha määriteltiin mistä tahansa useista teoista, jotka ”on tehty tarkoituksella tuhota kokonaan tai osittain kansallinen, etninen, rodullinen tai uskonnollinen ryhmä”.
Tähän sisältyi tappaminen tai aiheuttaa vakavia ruumiillisia tai henkisiä haittoja ryhmän jäsenille, asettaa elinoloja, joiden tarkoituksena on johtaa ryhmän kuolemaan, määrätä toimenpiteitä, joilla pyritään estämään syntymiä (eli pakotettua sterilointia) tai poistamaan väkisin ryhmän lapset.
Kansanmurhan ”aikomus d estroy ”erottaa sen muista ihmiskunnan rikoksista, kuten etnisestä puhdistuksesta, jolla pyritään karkottamaan ryhmä väkisin maantieteelliseltä alueelta (tappamalla, pakkokarkotuksella ja muilla menetelmillä).
Yleissopimus tuli voimaan vuonna 1951 ja sen jälkeen on ratifioinut yli 130 maata. Vaikka Yhdysvallat oli yksi sopimuksen alkuperäisistä allekirjoittajista, Yhdysvaltain senaatti ei ratifioinut sitä ennen vuotta 1988, jolloin presidentti Ronald Reagan allekirjoitti sen voimakkaasta vastustuksesta niiden mielestä, jotka kokivat sen rajoittavan Yhdysvaltojen suvereniteettia.
Vaikka CPPCG sai tietoonsa kansanmurhan pahan olemassaolon, sen todellinen tehokkuus tällaisten rikosten pysäyttämisessä jäi nähtäväksi: Yksikään maa ei vedonnut yleissopimukseen vuosina 1975–1979, kun punakivien khmerien hallinto tappoi noin 1,7 miljoonaa ihmistä Kambodžassa (maassa, joka oli ratifioinut CPPCG: n vuonna 1950.) ja Kroatian siviilejä julmista rikoksista. Tämä johti Bosnian kansanmurhaan ja noin 100 000 ihmisen kuolemaan vuoteen 1995 mennessä.
Vuonna 1993 YK: n turvallisuusneuvosto perusti Haagissa Alankomaissa entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY); se oli ensimmäinen kansainvälinen tuomioistuin Nürnbergin jälkeen ja ensimmäinen, jolla oli valtuudet panna syytteeseen kansanmurha.
Yli 20 vuoden toimintansa aikana ICTY syytti 161 henkilöä Balkanin sotien aikana tehdyistä rikoksista. . Syytettyjen merkittävien johtajien joukossa olivat entinen Serbian johtaja Slobodan Milosevic, entinen Bosnian serbijohtaja Radovan Karadzic ja entinen Bosnian serbien sotapäällikkö Ratko Mladic.
Vaikka Milosevic kuoli vankilassa vuonna 2006, ennen kuin pitkä oikeudenkäynti päättyi ICTY tuomitsi Karadzicin sotarikoksista vuonna 2016 ja tuomitsi hänet 40 vuodeksi vankeuteen.
Ja vuonna 2017 ICTY löysi viimeisessä suuressa syytteessä Mladicin – joka tunnettiin nimellä ”Bosnian teurastaja” hänen rooli sodan julmuuksissa, mukaan lukien yli 7000 bosnialaisen miehen ja pojan verilöyly Srebenicassa heinäkuussa 1995 – syyllistynyt kansanmurhaan ja muihin rikoksiin ihmiskuntaa vastaan ja tuomitsi hänet elinkautiseen vankilaan.
Ruandan kansanmurha
Huhtikuusta heinäkuun puoliväliin 1994 Ruandan hutu-enemmistön jäsenet murhasivat kauhistuttavalla julmuudella ja nopeudella noin 500 000 – 800 000 ihmistä, lähinnä tutsi-vähemmistöön kuuluvia. Kuten entisen Jugoslavian kohdalla, kansainvälinen yhteisö ei juurikaan pysäyttänyt Ruandan kansanmurhaa sen tapahtuessa, mutta tänä syksynä YK laajensi ICTY: n toimeksiantoa sisällyttämään Tansaniassa sijaitsevan Ruandan kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTR).
Jugoslavian ja Ruandan tuomioistuimet auttoivat selvittämään tarkalleen, minkä tyyppiset toimet voitaisiin luokitella kansanmurhiksi, sekä kuinka rikosoikeudellinen vastuu näistä teoista olisi määritettävä. Vuonna 1998 ICTR loi tärkeän ennakkotapauksen siitä, että järjestelmällinen raiskaus on itse asiassa kansanmurha; Se antoi myös ensimmäisen rikostuomion Ruandan Taban kaupungin pormestarin oikeudenkäynnin jälkeen.
KANSAINVÄLINEN RIKOSTUOMIOISTUIN (ICC)
Kansainvälinen perussääntö allekirjoitettu Rooma vuonna 1998 laajensi CCPG: n kansanmurhan määritelmää ja sovelsi sitä sekä sodan että rauhan aikoina. Perussäännöllä perustettiin myös Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC), joka aloitti istunnot Haagissa vuonna 2002 (ilman Yhdysvaltojen, Kiinan tai Venäjän osallistumista).
Sittemmin ICC on käsitellyt tapauksia, johtajat Kongossa ja Sudanissa, joissa lukuisat kansainväliset virkamiehet (mukaan lukien entinen Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell) ovat tuominneet kansanmurhana janjawid-miliisin Darfurin länsiosassa siviilejä vastaan vuodesta 2003 lähtien tekemät julmat teot.
Keskustelu jatkuu Kansainvälisen rikostuomioistuimen laillisesta toimivallasta sekä sen kyvystä määrittää, mikä tarkalleen tarkoittaa kansanmurhaa. Esimerkiksi Darfurin tapauksessa jotkut ovat väittäneet, että on mahdotonta todistaa aikomusta poistaa tiettyjen ryhmien olemassaolo sen sijaan, että ne karkotettaisiin kiistanalaiselta alueelta.
Tällaisista meneillään olevista asioista huolimatta Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen 2000-luvun alussa heijasti kasvavaa kansainvälistä yksimielisyyttä kansanmurhan kauhujen ehkäisemisestä ja rankaisemisesta.