poliittinen prosessi
Meksikon poliittinen järjestelmä kiertää rajoitetun määrän suuria poliittisia puolueita, kun taas sen laidalla on joukko pienempiä puolueita . 1900-luvun voimakkain poliittinen puolue oli institutionaalinen vallankumouksellinen puolue (Partido Revolucionario Institucional; PRI), joka johti Meksikoa tehokkaana yksipuolueisena valtiona vuodesta 1929 1900-luvun loppupuolelle. Tänä aikana PRI ei koskaan hävinnyt presidentinvaaleja – vaikka väitettiin usein äänten väärentämistä – ja valtaosa sen hallitusten ehdokkaista menestyi samalla tavalla. Tyypillisesti istuva presidentti valitsi puolueen johtajana seuraavan presidenttiehdokkaan – valitsi siten tehokkaasti seuraajan. Vuosina 1994–2000 toiminut presidentti Ernesto Zedillo murtautui perinteeseen vuonna 1999 ja sai PRI: n pitämään ehdokkaan valintaa varten vaalit; Zedillo aloitti myös muita vaaliuudistuksia. Tämän seurauksena vuonna 2000 PRI: n presidenttiehdokas voitti konservatiivisen kansallisen toimintapuolueen Vicente Fox Quesada (Partido de Acción Popular; PAN), joka johti oppositiokoalitio ”Muutoksen liitto” voittoon ja merkitsi loppua. PRI: n jatkuvan hallinnon 71 vuotta. (Puolue oli jo menettänyt kontrollinsa edustajainhuoneessa vuonna 1997.) Vaaleja, joita seurasivat kymmenet tuhannet meksikolaiset ja kansainväliset tarkkailijat, pidettiin oikeudenmukaisimpina ja demokraattinen Meksikon levottomassa vaalihistoriassa.
Seuraavissa vaaleissa PAN, PRI ja demokraattisen vallankumouksen vasemmistopuolue (Partido de la Revolución Democrática; PRD), jotka olivat myös nousseet merkittäväksi poliittiseksi 1990-luvulla, jatkoi useiden kongressipaikkojen saamista ja pyrki hallitsemaan liittovaltion piiriä, useita osavaltioita ja kansallista hallitusta. Pienempien puolueiden joukossa on Meksikon ekologinen vihreä puolue (Partido Verde Ecologis ta Mexicano; PVEM), vasemmistolainen työväenpuolue (Partido del Trabajo; PT) ja demokraattinen lähentymispuolue (PCD). Meksikossa on myös useita pieniä kommunistisia puolueita.
Naisten äänioikeusliike alkoi Meksikossa 1880-luvulla ja sai vauhtia Meksikon vallankumouksen (1910–20) aikana. Naiset saivat ensimmäisen kerran äänestää Yucatánissa vuonna 1917. Muualla Meksikossa naiset eivät kuitenkaan voineet äänestää paikallisvaaleissa tai olla paikallistoimistossa vasta vuonna 1947. Vuonna 1953 tehdyllä perustuslain muutoksella nämä oikeudet laajennettiin kansallisiin vaaleihin ja virastoihin. 2000-luvun alkuun mennessä naiset olivat noin viidennes senaatin paikoista ja yli neljäsosa edustajainhuoneessa sekä pieni määrä ministeri- ja korkeimman oikeuden tehtäviä. Monet valtiot vaativat, että korkeintaan 70-80 prosenttia ehdokkaista on samaa sukupuolta. Vaikka laki vaatii kaikkia 18-vuotiaita ja sitä vanhempia Meksikon kansalaisia äänestämään, täytäntöönpano on löyhää. Maan ulkopuolella asuvat meksikolaiset, mukaan lukien miljoonat Yhdysvalloissa, saavat nyt äänestää poissaolijaäänestyksillä.