Kirjoittaminen, ääntäminen ja oikeinkirjoitus
Aikaisinta kirjoitusta alueella ei tehty missään murteista, mutta eri slaavinkielellä, Vanhan kirkon slaavilainen. Varhaisimmat kristilliset lähetyssaarnaajat slaavilaisille olivat standardoineet tämän noin 860 ce: iin, jotka loivat sille aakkoset, glagoliticin, joiden joidenkin mielestä perustui kreikkalaiseen kurssiin. Toinen aakkoset, kyrilliset, joiden kirjaimet muistuttavat voimakkaasti kreikkalaisia kirjaimia, on peräisin 900-luvulta. Slaavilaisten ortodoksikirkot käyttivät kirkkoslaavilaisissa kirjoissa glagoliittia ja myöhemmin kyrillistä kirjaa, kun taas jotkut varhaiset kroatialaiset katolilaiset jatkoivat glagoliittia vuosisatojen ajan sekä kirkkoslaavilaisen että paikallisen kroatian kielelle. Serbien joukossa yksi mies, Vuk Stefanović Karadžić, työskenteli vuosina 1814-1864 korvaamaan aikaisemman serbialaisen ja kirkkoslaavilaisen sekakirjoitustyylin suoralla serbillä ja yksinkertaistamaan kyrillisiä aakkosia. Hänen aakkosissaan 30 kirjainta vastaavat tarkalleen kielen viittä vokaalia ja 25 konsonanttia. Toisin kuin jotkut venäjänkieliset kirjaimet ja muut kyrilliset aakkoset, mikään yksittäinen serbialainen kyrillinen kirjain ei koskaan merkitse konsonantti-plus-vokaalijaksoa. Kroatit olivat jo vuosisatojen ajan kirjoittaneet pääasiassa latinalaisin kirjaimin kaikilla kolmella murteella (mutta lukeneet toistensa julkaisuja). 1830-luvulla Zagrebin päiväkirjatoimittaja Ljudevit Gaj kehotti kaikkia kroaatteja omaksumaan Shtokavian kirjallisesti, maantieteellisesti levinnein murtein ja linkin alueen muihin kansoihin. Suurimman osan vuosisadasta kestäneiden keskustelujen jälkeen kroaatit hyväksyivät tämän ehdotuksen käyttäen Karadžićin serbialaista sanakirjaa yhtenä arvovaltaisena lähteenään, vaikka he jatkoivatkin perinteisen sanaston ja erityisesti katolisuuteen ja Länsi-Eurooppaan liittyvän latinan aakkosen käyttöä.
Serbit puhuivat 1800-luvulla ”serbinkielestä” ja kroaatit ”kroatiakielestä”, vaikka he päättivät vuosisadan vakiomuotoilla, jotka olivat paljon samanlaisia ja molemminpuolisesti ymmärrettäviä kuin heillä oli ollut aiemmin. Kroatit jatkoivat kuitenkin suosittua purismin kulttuurikäytäntöä pyrkien korvaamaan vieraat sanat vanhoilla tai vasta keksittyillä kroatian kielillä. Serbian univerzitet -yliopiston osalta kroatialainen yhdistää sve kaikki ja učilište oppimispaikka, jolloin saadaan sveučilište. Serbia puolestaan hyväksyi Vuk Karadžićin uudet vakiomalliset ja yksinkertaisemmat kyrilliset kirjaimet, mutta muutti yhden yksityiskohdan: monissa sanoissa, joissa Karadžić oli kirjoittanut je tai ije, Serbia käytti omaa ääntämistään (tässä vain e) sanan oikeinkirjoituksen määrittämiseen. Siten Kroatiassa, Bosnia ja Hertsegovinassa ja Montenegrossa mlijeko on sana, joka tarkoittaa ”maito”, mutta Serbiassa sana on mleko.