Suuri osa 1.Korinttolaiskirjeestä 12 korjasi väärinkäsitykset Korintin kristittyjen hengellisistä lahjoista. Ilmeisesti jotkut uskoivat, että ne, jotka pystyivät puhumaan kielillä tai profetoimaan, olivat hengellisempiä kuin muut. Tämä on saattanut luoda vielä yhden syyn kirkon jakautumiseen, mustasukkaisuuden tai alemmuuden tunteen ohella. Paavali vaati, että jokainen hengellinen lahja oli Jumalan antama syystä ja se oli välttämätön seurakunnalle, Kristuksen ruumiille. Hän kuitenkin kehotti heitä haluamaan, että apostolin, profeetan ja opettajan ”korkeammat” lahjat annettaisiin kirkolle. Mutta lopuksi hän lupasi näyttää heille vielä erinomaisen tavan palvella toisiaan.
Tämän luvun sanoilla on erilainen sävy ja rytmi kuin Paavalin muilla kirjoituksilla tässä kirjassa. Luku 14 näyttää alkavan kohdasta 12 Jätti jotkut ajattelemaan, että Paavali lisäsi nämä sanat kirjeeseensä. Ne saattoivat olla jotain, jonka hän oli säveltänyt toisinaan tai lisännyt ennen viestin lähettämistä.
Paavali aloittaa tämän luvun kuvaamalla kuinka hyödytöntä, jopa tuhoavaa. , hengellisiä lahjoja käytetään silloin, kun niitä ei sovelleta rakkauden näkökulmasta. Kielien näytöt, profeetalliset voimat ja yliluonnollinen hengellinen tieto voivat olla vaikuttavia, mutta ne ovat arvottomia, ellei niitä käytetä Jumalan tarkoituksella, rakkaudesta Häneen ja muuhun. Jopa kaikkein henkisin toiminta, joka myy kaiken annettavaksi köyhille ja uhraa elämän polttamiseksi muiden tähden, ei saa ihmiselle mitään, ellei häntä anneta rakkaudessa (1. Korinttilaisille 13: 1–3).
Paul kuvaa rakkautta, josta hän puhuu. Se ei ole rakkautta turvotetuista tunteista, jotka voivat tulla ja mennä. Se ei ole rakkautta kukkaisiin tai kaunopuheisiin sanoihin. Tämä on Jumalan rakkaus – kreikkalaisesta agapesta – jota kristityt kuvaavat usein ”ehdoitta rakkaudeksi”. Se on ehdoton siinä mielessä, että se ei riipu rakastetusta, vaan toimijan sitoutumisesta.
Paavali käyttää 14 verbiä, tekoa kuvaamaan tätä rakkautta. Seitsemän on positiivisia lausuntoja siitä, mitä rakkaus tekee, ja muut seitsemän ovat kielteisiä lausuntoja siitä, mitä rakkaus ei tee. Kaikissa tapauksissa todellinen kristillinen rakkaus tarkoittaa itsensä asettamista syrjään muiden uskovien hyväksi. Rakkauden puute oli melkein kaikkien niiden ongelmien ydin, joita Paavali oli kohdannut tässä kirjeessä.
Rakkaus on kärsivällinen ja kiltti. Se odottaa ja liikkuu aktiivisesti muiden hyväksi. Toisaalta rakkaus ei kadehdi tai kerskaile edes oman tai muiden henkisten lahjojen suhteen. Rakkaus ei ole ylimielinen, vakuuttunut ylivoimaisuudestaan. muiden yli. Rakkaus ei ole töykeä, mikä tarkoittaa, että se ei toimi siveettömästi, rikkomalla ja rikkomatta kulttuurinormeja saadakseen huomion itseensä.
Ne, jotka rakastavat näin, ovat luopuneet etsimisestä ennen kaikkea omaa asemaansa ja tyytyväisyyttään. He sitoutuvat aidosti etsimään hyvää muille uskoville. Sen vuoksi he eivät tule ärtyisiksi tai provosoiduiksi, kun muut ihmiset pääsevät heidän tielleen. Muut ihmiset ovat asia, ei este. Rakkaus tarkoittaa myös menneiden tuskien todella päästämistä irti sen sijaan, että varastoit ne ylös ja pidät kirjaa tai vääryyksiä.
Rakkaus kieltäytyy ottamasta iloa tai iloa väärinkäytöksistä. Sen sijaan se julistaa, että totta on syytä juhlia ennen kaikkea. Rakkaus rakastaa totuutta. Rakkaus ei aseta rakkaudelle rajoja. Rakkaus ei julista: ”Tähän ja kauempana.” Rakkaus kantaa tai sietää kaikkea muiden uskovien hyväksi. Se on totta, vaikka se tarkoittaisi rakastamista suuremmalta. etäisyys välttääksesi muiden aktiivisen hyväksikäytön.
Vastaavasti rakkaus uskoo kaiken, työntää totuuden taakan toisille sen sijaan, että kantaisi valheen paljastamisen taakkaa. Rakkaus ei lopeta toivoa muiden uskovien tekevän hyvää, ei väliä todisteet menneisyydestä. Rakkaus ei lakkaa, kun elämän koettelemukset kasaantuvat. Rakkaus jatkuu.
Paavali tiivistää sen: Rakkaus ei koskaan petä. Kristityt eivät ehkä rakasta, kuten korinttilaiset ovat selvästi osoittaneet, mutta Jumalan sellainen rakkaus tahtoo aina tehokas. Ja toisin kuin hengelliset lahjat, joita ei enää tarvita, kun Kristus tulee, rakkaus kestää ikuisesti (1. Korinttilaisille 13: 4–8).
Sinä päivänä kristityt tietävät, kuten Jumala tuntee meidät nyt. Siihen saakka hengelliset lahjat antavat osittaisen tiedon tulevasta. Sekä silloin tällöin rakkaus pysyy suurimpana kaikista hyveistä (1. Korinttilaisille 13: 9–13).