SNCC eli opiskelijoiden väkivallattomien asioiden koordinointikomitea oli kansalaisoikeusryhmä, joka perustettiin antamaan nuoremmille mustille ihmisille enemmän ääntä kansalaisoikeusliikkeessä. SNCC: stä tuli pian yksi radikaalisimmista haaroista. Greensboron istunnon jälkeen mustille suljettu lounaslaskuri, Ella Baker, Eteläisen kristillisen johtajuuden konferenssin (SCLC) silloinen johtaja, auttoi perustamaan SNCC: n ensimmäisen kokouksen. Hän oli huolestunut siitä, että SCLC, jota johti Martin Luther King Jr., ei ollut yhteydessä nuorempiin afrikkalaisiin amerikkalaisiin, jotka halusivat liikkeen edetä nopeammin. Baker kannusti SNCC: n muodostaneita katsomaan integraation ulkopuolella laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen ja pitämään Kingin väkivallattomuuden periaatetta enemmän poliittisena taktiikkana kuin elämäntapana.
Mikä SNCC oli?
Uudella ryhmällä oli suuri osa linja-autojen erottamiseen tähtäävissä Freedom Rides -tapahtumissa sekä Martin Luther King Jr.: n ja SCLC: n järjestämissä marsseissa.
Kolme sen jäsentä kuoli Ku Klux Klanin käsissä Mississippin vapauskesällä 1964.
Tapahtumat, kuten nämä Kingin ja SNCC: n väliset lisääntyneet erot. Viimeksi mainittu vastusti vuoden 1964 demokraattisen kansalliskokouksen kompromisseja, joissa puolue kieltäytyi korvaamasta täysin valkoista Mississippin valtuuskuntaa integroiduilla vapausdemokraateilla.
Vuonna 1966 Stokely Carmichael valittiin SNCC: n johtajaksi ja popularisoi termi ”musta voima” luonnehtimaan uutta taktiikkaa ja tavoitteita – mukaan lukien mustien omavaraisuus ja väkivallan käyttö laillisena itsepuolustustapana. Hän kiinnitti huomiota myös mustien ahdinkoon kaupunkeissa.
Carmichaelin seuraaja H. Rap Brown meni pidemmälle sanoen ”Väkivalta on yhtä amerikkalaista kuin kirsikkapiirakka.” Mutta kesällä 1967 seuranneet tulipalot ja häiriöt johtivat Brownin pidättämiseen mellakalle yllyttämisestä, ja SNCC hajosi pian sen jälkeen, kun kansalaisoikeusliike itse hajosi.
LUE LISÄÄ: Civil Rights Movement Timeline