Sisällissota mobilisoi amerikkalaisia resursseja vain toisen maailmansodan aikana. Se toi monille ihmisille vertaansa vailla olevaa tuhoa. Kuinka alun perin hillitty konflikti ystävien, sukulaisten ja naapureiden välillä tuli niin tuhoisaksi?
Totisen sodan luonne
Lauseke ”täydellinen sota” on vaikea. Carl von Clausewitz kuvaili sitä ”ehdottomaksi sodaksi” tai sodaksi ilman rajoja, jossa siviilien ja sotilaiden välillä ei tehdä eroa. Jokainen on kohde.
Toisessa maailmansodassa kokonaiset kaupungit ja niiden väestö tuhoutui. Yhdysvaltain sisällissota ei koskaan saavuttanut tätä tasoa, mutta siviiliyhteiskunta kärsi tahallaan ja voimakkaasti.
Rajoitettu alku
Sota alkoi maltillisesti. Konfederaation presidentti Jefferson Davis sanoi: ”Ainoa mitä pyydämme, on antaa olla päästämättä.” kansakunnat.
Frémont Missourissa
Monet unionissa etsivät voimakkaampaa lähestymistapaa. Se oli mahdollisuus poistaa orjuus. He uskoivat, että sen saavuttamiseksi tarvitaan voimakkaita toimenpiteitä. Joillekin orjat pitivät omistajia omistuksessaan ja orjavaltioiden laeissa. Niiden vapauttaminen merkitsi heidän omaisuutensa loukkaamista.
Vuonna 1861 Missouri oli koekenttä. Se oli tarttunut orjaomistajien ja sodan lopettajien väliseen väkivaltaan ennen sotaa, ja sissiristiriidat ja banditaali ovat muuttaneet sen julmaksi. John C.Frémont, unionin armeijan komentaja lännessä, asetti valtion sotatilalain piiriin. Konfederaation sissit teloitettiin, heidän kannattajiensa omaisuus takavarikoitiin ja orjat vapautettiin.
Lincoln vapautti Frémontin komennosta välttääkseen kostotoimenpiteitä, mutta ennakkotapaus oli luotu.
1862
1862 oli käännekohta . Edellisen talven ja kevään aikana unionilla oli toistuvia menestyksiä. Sitten tuli konfederaation vastahyökkäyksiä. Jackson ja Lee Virginiassa; Bragg ja Smith Tennesseessä. He heittivät takaisin unionin joukot ja marssivat pohjoiseen.
Konfederaatiot löivät Shilohissa melkein kenraali Grantin. Hän oli vakuuttunut siitä, että vain täydellinen sodan tavoittelu voi voittaa heidät.
Vapautus ja täydellinen sota
Samaan aikaan unionin hallitus oli luopunut orjien omistajien oikeuksien suojelusta. He tajusivat joutuvansa kohtaamaan kiistanalaisen vapautumisongelman – mutta vain kapinoivissa eteläisissä osavaltioissa.
Heinäkuussa 1862 kongressi ilmoitti, että kaikki unioniin liittyvät liittovaltion omistamat orjat vapautetaan. Syyskuussa Lincoln ilmoitti vapauttamisjulistuksen julistaen, että jos eteläiset valtiot eivät lopeta taisteluaan, kaikki konfederaation orjat olisivat vapaita 1. tammikuuta 1863 alkaen.
Valaliitolle se oli hyökkäys heidän omaisuuteensa. Sijoittaessaan orjien oikeudet omistajien oikeuksien yläpuolelle he uskoivat myös, että unioni saa aikaan orjien kapinaa. Totaalinen sota oli yksi askel lähempänä.
Itä liikkuu länteen
Sodan alusta lähtien taistelut lännessä olivat olleet vähemmän hillittyjä. Väkivalta ja laittomuus pakottivat unionin kenraalit kostamaan siviilejä ja heidän omaisuuttaan. Kaukana Washingtonista nämä komentajat pääsivät eroon.
Kesällä 1862 kaksi heistä, paavi ja Halleck, tuotiin itään. Siellä he laajensivat sotilaallisen toiminnan laajuutta. Muun muassa Halleck kirjoitti Grantille käskemällä häntä tarttumaan konfederaation kannattajien omaisuuteen ja ”käsittelemään tätä luokkaa ilman käsineitä”.
Sherman ja täydellisen sodan korkeudet
Länsimaiden vaikutusvaltaan vaikuttaneista unionin kenraaleista Sherman oli ankarimmillaan aiheuttamassa täydellistä sotaa. Konfliktin alussa hän oli nähnyt sissien julman taistelun Missourissa. Hän piti siellä olevia siviilejä yhtä vaarallisina kuin vihollisen armeija.
Sherman ei ollut armoton, mutta hän oli ankara. Talot, jotka epäiltiin ampujien ja sissien suojaamisesta, poltettiin. Atlantan siviiliväestö karkotettiin. Hän lupasi ”saada Georgian ulvomaan”.
Shermanille sota merkitsi siviilihallinnon tukemista. armeijana.
Apuraha ja totaalisen sodan puolustaminen
Grant, unionin tunnetuin komentaja, teki myös hänen nimensä lännessä. Hänen kokemuksensa muokkaivat hänen suhtautumistaan sotaan.
Kuten toisen maailmansodan aikana, Grant yritti tuhota vihollisen talouden ja moraalin. Repäisemällä rautateitä hän riisti heidän voimansa tarvikkeista ja viestinnästä. Kun he marssivat konföderaation läpi, Grantin armeija otti ruokansa ympäröivältä viljelysmaalta. Mitä he eivät voineet ottaa, ne polttivat. Hän pyrki hajottamaan siviiliväestön vähentämällä heidän halukkuuttaan tukea sotaa.
Bark Over Bite?
Kaikista tuhoista huolimatta molemmat osapuolet puhuivat kovemmin kuin kävivät.
Molempien osapuolten ihmiset vaativat kauheaa tuhoa. Savannah-sanomalehti sanoi: ”Antakoon jenkkien kaupunkien palaa ja niiden pellot hävittää.” Eräs Nashvillen nainen rukoili Jumalaa antamaan heidän tuhota unionin kansalaiset. Sherman puhui miljoonien tappamisesta ja Georgian asuttamisesta uudelleen.
Oli hillittyä. Suurinta osaa siviileistä suojeltiin. Omaisuuden tuhoaminen riippui komentajasta ja Jopa Sherman ei asettanut kaikkea näkyvissä olevaa hukkaan.
Huikeat kustannukset
Kuorta oli enemmän kuin purenta, mutta purema oli silti kauhea. arviolta kaksi kolmasosaa konföderaation varallisuudesta tuhoutui. Sitä käytettiin joko taisteluissa, unioni tuhosi sen tai hävisi orjojen rahallisena arvona.
Neljäsosa sotilaiden valkoisista miehistä Konfederaation ikä tapettiin, ja lähes 4% eteläisen väestöstä kuoli sodassa.
Se ei ollut Clausewitzin ehdoton sota, vaan se oli sota, jossa tuhon raja laajeni jatkuvasti.
Ainakin etelässä se ansaitsi ”täydellisen sodan” arvon.